Lue keskustelun säännöt.
Kehodysmorfia, laihtuminen, ja suhtautuminen omaan ja toisten kehoihin
15.12.2025 |
Olen laihtunut 20 kg. On ihan uskomatonta miten mielikuva omasta ja muiden kehoista muuttuu laihtumisen aikana. En kai ole ainoa jolle käy näin?
Esimerkkejä:
20 kiloa painavampana katselin yhtä vanhaa kuvaa jossa painoin 10 kiloa vähemmän, ja haikailin että voi kun näyttäisin taas siltä miltä siinä kuvassa, näytin oikeasti mielestäni siinä ihan hoikalta. No, nyt kun olen vielä kymmenen kiloa hoikempi kun kyseisessä kuvassa, katsoin samaa kuvaa pitkästä aikaa ja häkellyin, että mitä ihmettä, enhän minä siinä enää näytäkään yhtään hoikalta?
Ja eräs ystäväni on koko ajan pysynyt samassa painossa, mutta silloin kun olin itse lihava, hän näytti todella hoikalta, mutta nyt kun olen ehkä jopa hoikempi kuin hän, hän ei yhtäkkiä näytäkään enää hoikalta. Huomasin viimeksi jopa katsoneeni käsivarsiaan, että onpa ne pyöreän malliset (toki pidin mölyt mahassani).
Tää on aika pelottava ja häiritsevä ilmiö... Onko muilla samaa, vai onko vaan mun päässä "vikaa"?
Kommentit (8)
Normaali ilmiö.
Me katsotaan toisia ja vanhaa itseämme aina sen oman normaalin läpi, mikä se oma normaali sitten onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perse ilmiö. Itse tiputtanut 35kg 15v sisään painoa. Sen jälkeen saanut 30kg lihasta ja edelleen olen pieni läski pallero omasta mielestä..
Kertoo siitä, että tämä maailman meno on mennyt jo siihen pisteeseen, että tulkoon se suuri sota ja laittakoon taas asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja ihmiset alkakoon taas ajatella normaaleja ajatuksia.
Saatana ihmiset ei enää ajattele muuta kuin omaa ulkonäköään ja vertailee toisia, kuka nyt on lihava ja kuka ei mitäkin, aivan järjen köyhyyttä!
Sunkin pään täyttää vain oma keho, onko se nyt lihava vai laiha. Ei ihme, että ihmiset voi huonosti ja nuoriso täysin hukassa, kun tämmöiset ilmiöt on nostettu ihmisille pääasioiksi. No mieti tota kuule vaikka loppuikäs.
Mikä tuossa on "dysmorfiaa"? Totta kai kaikki on verrannollista toisiin ja omaan aiempaan itseen. Vaikka olisin ruskettunut, näytän ihan kalpealta mieheni rinnalla, kun hänellä on paljon enemmän ruskettuva iho. Vaikka minulla on paksut hiukset, ne tuntuvat aika ohuilta kun vertaa kaveriini jolla on leijonanharja. Entä sitten?
Itse olen huomannut tämän mm ikääntymisessä. Aina välillä katsoo että näytänpä vanhalta. Sitten parin vuoden päästä katsoo samaa kuvaa ja "näytinpä nuorelta, voi kunpa olisin silloin osannut olla tyytyväinen". Sitten jossain vaiheessa kyllästyin koko touhuun ja päätin että olen tyytyväinen nyt tähän, sijoittui se vertailuissa itseen tai muihin mihin tahansa.
Kannattaa miettiä, mihin kiinnittää huomionsa ja tietoisesti rakentaa itsearvostusta. Se ei ole kiinni siitä miltä näytät.
Mä näen itseni n 20kg lihavampana, tätä on jatkunut ehkä 20 vuotta. On aika pelottavaa, kun ei voi luottaa silmiinsä. Vai voinko? Jos pitelen peilin edessä itseni käsissäni paitaa, se näyttää aivan liian pieneltä, minä näyn sen takaa molemmilta puolilta. Kun puen sen päälleni, ja se mahtuu, ja peilaan, se paitakin näyttää isommalta kuin aikaisemmin, mutta miten ihmeessä se mahtui mun päälle eikä tehnyt tiukkaakaan? Miltä minä näytän? Näenkö väärin vain peilin kautta vai näenkö esim jalkanikin väärin? Mielestäni valokuvat minusta ei näytä minulta. Vai näyttääkö ne siltikin? Näenkö ne kuvat väärin vai itseni väärin? Jos näen itseni väärin, niin voinko luottaa silmiini kun katson muita ihmisiä tai asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tisulisi ja pimppikumpusi ovat edelleen eroottisen pyöreät, lurpsis bojoing tsirp tsirp sexy wau, aah, uuh, pruitsis.
Jarkko 56
En tiedä onko tässä mitään samaa, mutta itse olen huomannut vertailun lisääntyvän mitä enemmän itse kiinnittää huomiota kehoonsa. Mä olin aivan tyytyväinen vartalooni, kunnes aloin terveyssyistä käydä salilla. Olen laihtunut reilusti ja saanut lihasta ja voimaa. Ryhti on parantunut ja muiden silmissä näytän paremmalta kuin ennen.
Mutta: itse olen selkeästi tyytymättömämpi kuin ennen. Facebook-feedini on täynnä hyvännäköisten ihmisten salivideoita. Siinä missä ennen en verrannut itseäni kehenkään, nyt vertaan noihin. Kun näen itselläni rasvaa, ajattelen että hyi helvetti, vaikka ennen sitä oli kilokaupalla enemmän enkä edes huomannut sitä. Mitä enemmän keskityn kehoon, sitä enemmän omat sille asettamani vaatimukset nousevat ja sitä kurjemmaksi tunnen oloni.
Terveys koheni, mielenterveys ei.
?