Ihmettelen tätä perhettä!

Äidin nimi alkaa M-kirjaimella? :D Kuulostaa niin häneltä.



Tykkään naapureistani kyllä, mutta joitain heidän valintojaan en ymmärrä. Naapurini puhui juuri minulle miten tuo 3v itki eteisessä että miksi hänen on pakko lähteä päiväkotiin vaikka äiti ja vauva jäävät kotiin. Ja kyllä riipi kuulemma sydäntä, mutta sitten lapselle selitettiin että sinne pitää mennä samoin kuin isän töihin, että se on kolmevuotiaan työtä mennä päiväkotiin.



No, eihän se minulle kuulu enkä kaikkea heistä tiedä. Varmaan heillä on omat syynsä. Varmaan he pällistelevät meidän valintojamme yhtälailla ihmeissään.

Jos on pakko käydä, niin koita ajatella, että on muitakin ajattelutapoja ja ratkaisuja arkielämään kuin omasi. Tuosta kertomuksestasi kuultaa niin läpi se, että ajattelet oman tapasi olevan ainoa oikea ja hirveästi kritisoit tämän äidin tapoja. En ymmärrä tuota 3v päiväkodissakäynnin kamaluutta esimerkiksi, kyllä minunkin 3v käy osan viikkoa hoidossa, kun olen vauvan kanssa kotona. Joinakin aamuina hän ei haluaisi lähteä kotoa, mutta jää hoitoon kuitenkin mielellään ja kotiin hakiessa kertoo, että oli kivaa. Tai tuo, että lastenhuone on pieni...minkä kokoinen huone 3v ja vauvalla oikein pitäisi sitten olla? Meidän 3v leikkii olohuoneessa eikä omassa huoneessaan yksin yläkerrassa.

Totta, että varmaan tämä äiti ihmettelee samalla lailla meidän valintoja. Hoitovapaalle jäämistä ja ylipursuvia lelukoreja...

Sitä, että me otamme lapset lomallekin mukaan.

Sitä, ettei lapset ole yökylässä jne.

-ap

Mutta en kyllä ajattele, että omani ovat ainoita oikeita. Ne ovat meidän perheelle ne parhaat ratkaisut.

Kirjoitukseni tarjoitus on se, että meillä ajttelutavat eroavat toisistaan todella paljon ja joudun olemaan heidän kanssaan tekemisissä.



Miten suhtautua ja olla, kun ajttelee täysin päinvastoin?



Ja tuo huone-esimerkki. Minua siis ihmetyttää se, että lapsella ei saa olla leluja, koska ne eivät mahdu huoneeseen. Äiti on ostanut sisutusnalleja yms. mutta leluja joilla lapsi leikkisi ei sitten oelkaan.

2 huonetta on minusta "vapaita". Siis vaikka siitä vierashuoneesta leikkihuone lapselle ja vauvalle kasvettuaan.

ja tämä 3 vuotias ei saa leikkiä olohuoneessa. Vain siellä huoneessa. Poika onkin todella villi ja rauhaton, mutta itse ajattelen niin, että hän turhautuu, koska ei ole mielekkäitä leluja tai muuta tekemistä sisällä.

-ap

joskus itsekin ajattelen, että miten eri tavalla jotkut kaverini näkevät asiat. Mutta tajuan, että minun valintani ovat heidän silmissään usein aivan yhtä huonoja. ;) Esimerkiksi; monilla kavereillani on esikoinen (2-3-vuotta) hoidossa päivät, ja äiti vauvan kanssa kotona. Jos joku aamu lapsen kuskaaminen päiväkotiin ei onnistu, niin äiti kutsuu paniikissa mummoja ja kummeja pelastamaan tilanteen ja viemään lapsen hoitoon tai olemaan heidän kanssaan päivät. Minä vaan en ymmärrä, miksi se lapsi ei voi jonakin päivänä olla kotona. Omani on kotona, eikä tämä ole ollenkaan rankkaa, vaan hauskaa. Minulla kävisi kyllä aika pitkäksi, jos olisin vauvan kanssa koko ajan.



Mut sitten näen tämän heidän näkökannaltaan; meillä selvästi ei panosteta lapsen kehitykseen, ja se kehityshän tapahtuu päiväkodissa ammattikasvattajan huomassa. Ja jotta äiti voisi olla täydellinen äiti vauvalle, ei siinä jää aikaa huomioida esikoistakin täydellisesti. Lisäksi monet kaverini eivät oikein kestä ristiriitoja; he mieluummin siivovat uhmiksen pois silmistään kuin ottaisivat vastaan lapsen uhman, turhautumisen, hylätyksi tulemisen pelon ym. mitä tuon ikäinen lapsi kokee kun vauva syntyy. Minä taas ajattelen, että kaikkein tärkeintä just on olla sen lapsen kanssa silloin, kun lapsella on vaikeinta.



Mutta siis, nämä on asioita jotka jokainen perhe tekee omalla tavallaan. Oli niistä muut mitä mieltä vain.

Mitähän tuo kertomasi äiti sitten sanoo lapselle päiväkodin eteisessä? "sun täytyy nyt vaan mennä, et me päästään vauvan kanssa kotiin"?



Minkä ikäinen äiti on kyseessä?

ihan on kuin minun "kynästä"!!



Tunnen vanhempia joille lapsi on kaunis; "kiltti", hyvin(kalliisti) puettu perheen lisä. Vanhempien lomat, pitkät vapaat sekä lasten sairastelut isovanhemmat hoitaa; jollei lapsia voi viedä päiväkotiin. Joskus vaan pakostakin miettii sitä lapsen funktiota joissain perheissä. Olen itsekin äiti, vaimo, tytär, sisar ja mitä kaikkia rooleja sitä onkaan, mutta en osaisi hoidattaa (eikä miehenikään) lapsiamme toisaalla: hermothan siinä menee, mutta turha surra läikkynyttä maitoa :-D

kyllä monessa perheessä lapset on koriste-esineitä, jotka kuuluvat täydellisen perheen pakettiin.

Niitä on kiva pukea ja esim. valokuvata, mutta vaikeat paikat saa muut hoitaa..

Ei ripustauduta lapsiin, eletään sitä omaa tärkeää elämää ja lapsillakin paljon muuta kuin äidissä roikkuminen. Nykyisin moni hankkii lapsia, jotta saa sisustaa lastenhuoneen, joten tuossahan se on nyt tehty.

kun jaksat melkein romaanin kirjoittaa.

mind your own business.

Aika pitkän sepustuksen olet jaksanut toisten asioista kirjoittaa :) Mutta tosiasiassa, on tuossa monta asiaa, mitä itsekin ihmettelen. Toisaalta, jokaisella on valta tehä omat ratkaisunsa.



Se, mitä esikoisen kuskaaminen hoitoon vaikuttaa lapseen vanhemman ollessa vauvan kanssa kotona, taitaa olla näiltäkin vanhemmilta kokonaan hukassa. Esim. sisarussuhde kärsii. Siitä on olemassa asiantuntijatietoa, valitettavasti en nyt muista mistä sitä löytäisi, mutta olen lukenut asiasta.



Tuo, että lapsi on ikäänkuin näyttelyesine sisustusnalleineen ym ym, on erittäin outoa. Lapsiperheen kodin tulisi ennen kaikkea olla lasten tarpeita varten suunniteltu. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.



Tulee mieleen, että äiti on todellakin pinnallinen hössö. Hän ei ehkä kykene asettumaan lapsen asemaan eikä osaa tulkita lapsen tarpeita. Tulee surku perheen lapsia. Olisin kyllä huolestunut myös, jos lähipiirissäni olisi vastavanlainen tapaus.

HArmi, ettei se kaikille ole mahdollista.

lastenne ripustautua itseenne. niin mitä huonojen äitien asiat teitä jaksaa vaivata?

sehän vaan kiillottaa teidän kruunua. kiva, että teilläkin on sisältöä elämässä.