Lue keskustelun säännöt.
Olen tottunut samaan kaiken, mököttömällä :(
31.10.2011 |
Hei!
Ai että raivostuttaa, kun vanhempani ovat antaneet minulle aina periksi. Jos lapsena pidin mykkäkoulua, niin johan tuli se mikä ensin oli kielletty.
Nyt sitten aikuisena häpeän omaa käytöstäni. Etenkin uudessa parisuhteessa huomaan, miten typerä olen. En voi sille mökötykselle MITÄÄN.
Tiedostan ongelman ja sen, että olen vaikea. Miten voisin kasvaa ihmisenä tässä kohtaa?
Ja vanhemmat, lapsen ei TODELLAKAAN tarvitse saada kaikkea mitä ne haluaa. Omien lasteni kohdalla näin ei ole, eikä tule.
Kommentit (10)
Juu, onneksi sentään tiedostan toimintamallini. Luulen, että tässä on avain onnistumiseen :)
On muuten tosi vaikea kestää sitä harmitusta, mikä tulee, kun kaikki ei mene niinkuin itse haluan...
Muita kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heittäisin mököttäjän pellolle sen enempää miettimättä.
Asioiden välitön purkaminen ja ratkominenn sanallisesi on mielenterveydelle kaikkein parasta. Mökköttäminen syö paitsi sinua myös miestäsi. Joten kannattaa ottaa tavaksi puuttua asiaan heti vaikka räväkästi kinastelemalla. :)Meillä asiat hoidetaan välillä räiskyen sanallisesti (ei kuitenkaan toisen haukkumista tai kiroilua) ja asit saadaan nopeasti ratkottua. Lisäksi kannattaa opetella omalta osaltasi kompromissien tekkoon! Tule miestäsi puolitihen vastaan ja vaadi häneltä samaa :)
Siitä tulee aina mieleen sellainen hassu alle kouluikäinen lapsi istumassa niiiiin vihaisena kädet puuskassa :)
Aikuiselta tietty lapsellista käytöstä.
Sain korjattua tilanteen ärsyttämällä häntä niin, että nykyisin hän on möykkääjä. Miten saisin hänet tasoittumaan?
ei vielä uutta toimivaa ratkaisua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se antaa molemmille osapuolille aikaa ajatella, missä ollaan ja miksi. Aika usein se toinen, inttäjä ja huutaja, ajaa omalla käytöksellään mököttäjän nurkkaan, josta tällä ei ole muuta ulospääsyä kuin olla hiljaa ja ajatella. Eikä se, että toinen on hiljaa, tarkoita sitä, että tämä aina saisi kaiken haluamansa.
Teki elämäni helvetiksi sillä "mökötyksellään", kuten itse kutsui sitä. Minä kutsun sitä henkiseksi väkivallaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se antaa molemmille osapuolille aikaa ajatella, missä ollaan ja miksi. Aika usein se toinen, inttäjä ja huutaja, ajaa omalla käytöksellään mököttäjän nurkkaan, josta tällä ei ole muuta ulospääsyä kuin olla hiljaa ja ajatella. Eikä se, että toinen on hiljaa, tarkoita sitä, että tämä aina saisi kaiken haluamansa.
Mietihän omaa osuuttasi tässä. Hiljaisuus on vielä pahempaa vallankäyttöä kuin "huutaminen ja inttäminen".
Nopealla riitelyllä säästää aikaa ja hermoja kun voi tuulettaa tunteitaan. Paras opetella käsittelemään tunteitaan, puhumaan ja huutamaan.
mököttäminen on pahinta, mitä on.
Olen oppinut ärsyttämään miestäni tarpeeksi, jotta hän lopettaa mököttämisen alkuunsa. Mököttäminen on vallankäyttöä jos mikä.
Tiedän yhden parin, joka erosi pitkien mökötysjaksojen vuoksi. Toinen osapuoli ei vaan kestänyt enää. En ihmettele.
Joten kannattaa työstää tätä. Vaikka syynä mököttämiseen sulla olisikin vanhempien tukema kasvatusmalli, niin nyt se on sinusta itsestäsi kiinni, jatkatko samaan malliin. Suosittelen terapiaa, ihan parisuhteesikin vuoksi!