Pystyykö (taiteellisista) harrastuksista nykyään saamaan rehellistä palautetta edes aikuinen?
Tulipa mieleen lauluharrastus-keskustelusta. Kävin aikuisena kansalaisopiston laulutunneilla ja opettaja kovasti vakuutti minun olevan lahjakas, vaikka meno oli perus rämpimistä. Minulla on hieman sävelkorvaa muun musiikkiharrastuksen myötä mutta ei todellakaan absoluuttista sävelkorvaa. Ennen kuin aloitin tunnit postasin eräälle kansainväliselle foorumille laulamani coverin eräästä klassikkobiisistä johon kyselin vinkkejä ja minua kehuttiin "rohkeaksi" kun postasin sen. Minua pyydetään mukaan kaverien karaokeiltoihin ja olen joskus läpäissyt matalan kynnyksen kuoron pääsykokeen, mutta kukaan ääntäni kuullut ei ole varsinaisesti pyytänyt laulamaan lisää jotta saisi kuunnella sitä selvin päin. Siinä totuus :D
Ainakin ns luovien harrastusten parissa tuntuu olevan sama meno muuallakin. Ihan kuin aikuinen tarvitsisi jatkuvaa kannustusta ja kehuja. Jos aikuisella on edelleen kuvitelmia menestyä luovalla alalla näitä mieluummin ruokitaan täysin katteettomasti ja jopa vahvistetaan Dunning-Kruger-efektiä kuin kerrotaan rehellisesti kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä.
Onko syynä enemmän ylipehmeä kulttuuri vai se että asiakas lakkaa maksamasta jos totuus kerrotaan? Mitä mieltä olette aiheesta?
Kommentit (7)
Harrastajalle, josta ei koskaan tule ammattilaista, ei ole mitään syytä olla olematta kannustava. Kriteerit ovat aivan toiset kuin ammattilaiselle, koska tavoite on laulaa omaksi iloksi mahdollisimman hyvin.
No pitäiskö sitten moittia ja tappaa innostus alkuunsa? Eikö sinne mennä oppimaan ja kehittymään? Sitä voi ihan ilokseen harrastaa kaikenlaista, ei tarvi olla niin vakavana aina.
Juuri mietin tuota että montakohan kertaa muut taiteilijat maalaava taulujaan / kuinka viimeistellysti suunnittelevat? Itsellä taipumusta perfektionistiin niin eipä sitä pensseliäkään käteen ota ennen 100 % yksityiskohtaista suunnitelmaa.
Ajattelin sitten että minähän voin. Mitä se kenellekään muulle kuuluu vaikka käyttäisin tuntitolkulla aikaa vain oikean värisävyn sekoittamiseen ennen työn aloittamista! Taiteilua se sekin on, värin valkkaaminen :D
Varmaan on tuota ylipehmeyttä osaksi, ja suomalaista kohteliaisuutta; ei haluta loukata eikä toisaalta näyttää itse ylimieliseltä besserwisseriltä. Niin se on muillakin elämänaloilla, harvapa se kyläpaikassa sanoo, että olipa pahaa kakkua, ja jos olet ostanut uuden vaatteen kukaan ei sano ettei sovi tyyliisi lainkaan. Jos haluat arvostelua niin kysy suoraan mitä korjattavaa on, mikä on huono puoli.
Pelkäävät että lopetat ha samalla menee rahanlähde.
Harrastus on harrastus. Siitä saa useimmiten ennen kaikkea itse iloa ja elämänsisältöä. Sikälikin se on arvostettavaa ja kannatettavaa sekä rohkaisua ansaitsevaa. Musiikista puheen ollen: kyllä kai melkein kaikki hakevat kuunnellakseen mahdollisimman hyviä esityksiä, eivätkä hyvienkään harrastajien versioita. Maailmassa on paikkansa ja tilansa monenlaiselle tekemiselle.
Kukaan ei oikeasti halua/kestä rehellistä palautetta. Ja suurin osa ihmisistä tajuaa sen. Viestintuoja ammutaan aina tässäkin asiassa.