Miksi iloisuus on myrkkyä?

Pitäisi olla jotakin kohtalokasta,mutta kun en jaksa!Siksi vietän aikaani mieluiten omissa oloissani.

Se, että pystyy iloitsemaan, vaatii yleensä sitä että on sinut itsensä kanssa. Että viihtyy itsensä kanssa. Ja tämä aiheuttaa kateutta sellaisissa, jotka eivät itse pysty elämästä nauttimaan.

Neukkulassa pelkkä hymyilykin väärässä paikassa johti valtavat määrät ihmisiä nälkätyö- ja kuolemanleireille. Sosialisimi on haudanvakava asia!

Ajatellaan että teennäinen tai ei kovin syvällinen. Ja hänellä on asiat paremmin kuin itsellä. Jos vielä sattuu olemaan kaunis tai komea..

Ei ole!

Iloisuus ei todellakaan ole myrkkyä, vaan päinvastoin iloinen ihminen on yleensä viehättävä ja pidetty. Iloisen ihmisen seurassa on helppo viihtyä.

On myös tutkittu, että suosittuja ihmisiä yhdistää tämä piirre: he aidosti pitävät muista. 

Minulla on luottoystäviä ja perheeni ongelma on siinä että kaipaan rentoa yhdessäoloa ja rento osaan olla vain mieheni seurassa kun olen aistiyliherkkä.Minuun halutaan kovasti tutustua näin keski-iällä,mutta kun en jaksaisi!Minulla on ihan tarpeeksi sosiaalista verkostoa,enempää en jaksaisi!Minä osaan olla yksin sen aikaa kun mieheni on töissä,jos joogan pilateksen,lenkkeilyn ,uimisen ja saunomisen jälkeen jotain vielä jaksan niin sen haluan pyhittää lukemiselle ja iltaisin haluan katsoa  lempisarjojani Ei riitä aika!

Jos joutuu "maskaamaan"ja esittämään vieraskoreaa pitkään niin väsyn.

Tuota olen joskus itsekin ihmetellyt. Olen luonteeltani iloinen ja valoisa. Varsinkin nuorempana se tuntui kovasti ärsyttävän joitakin. Oli ilmeisesti heiltä itseltään pois, kun joku ei ollut negatiivinen valittaja. 

 

Kateus on liian usein käytetty selitys. mutta tähän se istuu erinomaisesti. Koska naaman norsunvitulla kulkeva ihminen, jolla ei ole asiat hyvin, ei kestä sitä, että joku toinen on hyvällä tuulella. Se on itseltä pois, koska harmittaa ettei itse tunne iloa.

Ehkä epäsosiaalisuuteni liittyy myös tähän keski-ikääni,olen aina väsynyt.Kun olin vielä työelämässä tämän erityisherkkyyteni kanssa ,olin aina pohjattomaan väsynyt.Räkälän kautta kotiin syömään ja heti nukkumaan kun oli liian raskasta 

Perheeni on myös aika hiljainen.Totuin turvalliseen hiljaisuuteen toki siinä sivussa joskus myös vitsailtiin ja nauraa räkätettiin