Oletko joutunut naapurustosi kiusaamaksi?
Meillä on kehitysvammainen lapsi, joka tosin lähestyy jo aikuisikää, mutta ei tietenkään käytännössä normaalia aikuisen elämää tule koskaan viettämään, vaan asuu meillä ainakin toistaiseksi, näillä näkymin niin kauan kuin itse jaksamme hänestä huolehtia. Olemme pitkin vuosia, jotka olemme tässä talossa asuneet, saaneet valituksia hänen kovaäänisyydestään ja pelottavasta käytöksestään. Hän on siis isokokoinen varsinkin nyt jo ja saa joskus kiukkukohtauksia pihalla ja parkkipaikalla, mutta ei ole ketään tai mitään vahingoittanut koskaan mitenkään, vaan jonkun muun aiheuttamia vahinkoja on jopa laitettu hänen syyksi. Nyt kun tuli joku kuukausi sitten puhetta erään naapuruston aiemmin ystävällisen ja puheliaan rouvan kanssa siitä, että lapsi jää meille asumaan vielä vaikka tuleekin aikuiseksi, on selvästi useampi tuttu asukas alkanut välttelemään meitä, jättää tervehtimättä, ei katso päin, jättää kutsumatta asuinalueen yhteisiin tapahtumiin jne. Tämä tuntuu niin pahalle! Niin mieluinen kuin tämä asuinalue muuten on, emme millään haluaisi muuttaa poiskaan :( onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta, jos saisi ihan vertaistukea tai vinkkejä tilanteen muuttumiseksi?
Kommentit (2)
Ymmärrän että tuntuu pahalle. Ei ole terve elinympäristö joten mä ainakin muuttaisin. Tsemppiä
Anna pikkusieluisten juorupatojen elellä omaa pientä elämää.
Jokainen perhe tekee ratkaisunsa itse ketä kodissa asuu.
Varmasti teidän lapselle parasta et voi asua kotona läheisten kanssa.
Menköö ja osallistukaa mihin haluutte aivan kuten kaikki muutkin.