En näe nyt metsää puilta (lapseni kertomaa)

On hyvin liikunnallinen tyttö ja paljon liikutaan mutta tuli itsellänikin mieleen että enemmänkin voitaisi liikkua. Kysyin häneltä että auttaako jos silloin lähtisi vaikka pyörälenkille tai uimaan tm, hän vastasi että ei se aina auta. Levoton olo tuli myös mieleeni ja sitten tietysti heti adhd.. Mutta koulussa ja kotonakin hän pystyy todella hyvin keskittymään puuhiinsa, mutta oli sitä mieltä silti että riehuttava olo on silloinkin.

Mutta kenties voi lähestyä myös positiivisemmin. Riehumisesta tulee myös ajatuksia liikkeestä ja leikistä. Kenties haluaa vain touhuta yms. Miltä lapsesi muuten vaikuttaa ja millainen on perheenne tilanne? Onko lapselle ystäviä? jne jne... Miettisin kokonaistilannetta ja yrittäisin jotenkin vielä palata myöhemmin asiaan lapsen kanssa.



Miettisin myös sitä kaipaako lapsi harrastusta tms? Vai nimenomaan rauhoittumista?

niin, tyttö sanoi lopuksi että hän haluaa päästä eroon siitä olosta. Siitä se vasta avuton olo äidille tulikin.

Jos syy ois psyykkeessä ?



Mulla tuli tytön kuvailusta mieleen oma juttuni, itteä kun joskus ahdistaa paljon niin auttaa jos koko aika tekee jotain, liikkuu, siivoo, kuhan vaan ei oo paikallaan. ei pysähdy ikäänkuin miettimään.



Tosin lapsesi on kovin nuori joten kuulostaa oudolle jos häntä jatkuvasti esim ahdistaisi...



Mut jos asia tyttöä vaivaa niin kannattaa yrittää selvittää mitä sille voisi tehdä.

Syökö kunnolla kunnon ruokaa? Jos ei, tai jos syö mieluummin paljon sokeria/ muita hiilihydraatteja tms. voi ruokavalion korjaus auttaa.



Tuttavaperheen lapsien "riehuminen", jota vanhemmat pitivät lapsilleen luonteen omaisena, loppui, kun perhe muutti ruokatottumuksensa terveellisemmäksi.

Niin antaisin tämän kerran olla.



Meillä lapset on jokainen tuossa 6-8v iässä kertoilleet vastaavia.



Yhdellä oli päänsärky "tosi usein,melkein aina",toisella "kummallinen oli,semmoinen että puistattaa,viluttaa,tosi usein" jne.



Esikoinen noin 3kk jaksoi kertoa,käytettiin toki lääkärissäkin. Ei mitään syytä.



Keskimmäinen jutteli vastaavia pari viikkoa,kunnes unohti koko jutun.



Ai niin,se kuopuksen,se oli "jatkuvat ympyrät silmissä,aina kun pistää silmät kii" :)



Joka kerta,tietysti,säikähdin ensin kovasti. Jokainen on myös tutkittu lääkärillä :)



Jokainen oli myös ikäkauteen kuuluvaa "testausta",miten äiti reagoi kun kerron,et mulla on TÄMMÖNEN juttu.



Eriasia on jos lapsi osaa eritellä tarkemmin kipua/oloa tai jos juttua alkaa tulemaan ihan kokoajan.



Itse en muistutellut lapsia noista,esikoisen kohdalla tein sen "virheen",että kyselin toistuvasti,et onks nyt tuntunut,miltä nyt tuntuu ja siitähän se vasta yltyi kun lisähuomiota sai...

Joko teillä on ollut kouluunmenotarkastus?

sensorisen integraation häiriö sekä aistiyliherkkyys. Ovat osittain limittäisiä neurologisia sairauksia, mutta niihin kuuluu nimenomaan levottomuuden tunnetta ja "riehuttamisen" oloa.



Itselläni on aistiyliherkkä lapsi, jota myös riehuttaa silloin tällöin - yleensä se kielii siitä, että on menty tietyn väsymyspisteen yli. Kuulemma kouluiässä voi käydä niinkin, että pelkkä koulussa istuminen saa riehumisvaihteen päälle, kun energia kasaantuu. Joka tapauksessa tyypillistä meillä on se, että lapsi menee ylikierroksille eikä pystykään enää lopettamaan omin voimin sitä riehumista/liikettä. Vielä vuosi sitten jouduimme käyttämään jopa holdingia, kun lapsi riehaantui ja hermostui raivoon asti. Nyt olemme oppineet tunnistamaan rajan jo sen verran ajoissa, ettei holdingiin tarvitse turvautua kuin hyvin aniharvoin.



Meilläkin lapsi kertoo, että "kun tekee vaan mieli riehua". Olen kysynyt, miltä se tunne sitten tuntuu, kun tekee mieli riehua, ja aika usein lapsi kuvaa sitä näin: "se on kuin päässä surisisi ampiaisia". Lukemani ja tuntemieni aistiyliherkkien lasten perusteella tämäkin on hyvin tyypillinen kuvaus sille olotilalle, joka lapsella on - kaikki ajatukset ja ympäröivä maailma katoaa siihen surinaan, joka on pikkuhiljaa kasaantunut päähän sitä mukaa, kun väsymys ja kasautuva energia kasvaa. Hulluinta tässä tosiaan on se, että nämä molemmat ääripäät, sekä väsymys, että energian kasaantuminen saavat samanlaisen tunteen ja reaktion aikaiseksi. On ollut melkoista tasapainoilua opetella tietämään, kummasta milloinkin on kyse, enkä aina vieläkään ole varma.



Juttele lapsesi kanssa siitä, miksi hän tahtoo riehuttamisen tunteesta eroon. Ahdistaako se, ja jos ahdistaa, miksi? Johtuuko se siitä, että hän tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut? Jos näin, kannattaa muistaa keskustella hänen kanssaan myös siitä, että hän on aina erilainen kuin muut, ihan kuten jokainen muukin on erilainen kuin kukaan muu - jokainen omanlaisensa. Kun oma lapseni sai diagnoosinsa, minua käskettiin panostamaan siihen, että hänelle luodaan "minä superlapsi" -kuva itsestään. Minä väittäisin, että samanlainen kuva pitäisi luoda ihan jokaiselle lapselle, oli sitten erityislapsi tai tavallinen lapsi.

Hui, sehän tässä pelottaa että jos jotain psyykeessä! No, toivottavasti ei. Perheessä asiat ovat hyvin. Toinen lapsi tämän yhden lisäksi. Tietysti tappelevat paljon toisiensa kanssa ja vanhempien pinna palaa siihen usein. Riitojen jälkeen puhutaan ja selvitetään, pyydetään aina anteeksi ja halaillaan.



Hassua että tyttö mainitsi tänään juuri riehuttamisesta, tänään on namipäivä. En sanoisi että lapset söisivät paljon sokeria, namipäivästä yritetään pitää kiinni (silloinkaan eivät hirveästi jaksa syödä), muuten ei herkutella isommin, jos vieraita tulee niin tottahan kahvin kanssa herkutellaan jotain. Yritän laittaa mahdollisimman terveellistä ruokaa, mutta välillä tulee syötyä jotain "helppoa ja nopeaa" eli ei niin terveellistä. En koe että ruokavaliossa olisi kovin paljoa korjailtavaa, tyttö syö paljon hedelmiä ja marjoja. Hiilareihin aion puuttua, syövät lähes aina perunaa, pastaa tai spagettia ruoan kanssa.

Vielä edelliseen, eli tänään tyttö kertoi minulle, sanoi että on kertonut isille mutta isi ei oikein ymmärtänyt. Mieheni sanoi että on muutamaan otteeseen maininnut riehuttamisesta ja ovat keskustelleet siitä.

Maininta aistiyliherkkyydestä (vielä en googlannut mutta kohta sen teen) sai muistelemaan syntymän, tyttö on nimittäin keskonen. Se taitaa herkistää aistiyliherkkyydelle?

Tämä tyttö on nimenomaan sellainen että riehuu siskonsa kanssa, alkaa väsymään mutta ei saa lopetettua riehuntaa ja yleensä silloin jotain sattuu koska voimat on vähissä muttei saa lopetettua riehuntaa. Itselleni tulee nyt mieleen se, että usein me vanhemmat yritellään toppuutella riehumista, usein jo melkein alkuvaiheessa (jolloin vieraat ihmiset ihmettelee että mitä nuo nyt pingottaa..) kun tiedetään mihin se tytön kohdilla johtaa.. ja kyllähän sekin voi lasta ahdistaa/lisätä levottomuutta kun ei saa riehua silloin kun riehuttaa vaan aina tulee stop vanhemmilta. Huh tätä itsesyytösten määrää nyt.

Nyt käyn googlaamassa.

sensorisen integraation häiriö sekä aistiyliherkkyys. Ovat osittain limittäisiä neurologisia sairauksia, mutta niihin kuuluu nimenomaan levottomuuden tunnetta ja "riehuttamisen" oloa. Itselläni on aistiyliherkkä lapsi, jota myös riehuttaa silloin tällöin - yleensä se kielii siitä, että on menty tietyn väsymyspisteen yli. Kuulemma kouluiässä voi käydä niinkin, että pelkkä koulussa istuminen saa riehumisvaihteen päälle, kun energia kasaantuu. Joka tapauksessa tyypillistä meillä on se, että lapsi menee ylikierroksille eikä pystykään enää lopettamaan omin voimin sitä riehumista/liikettä. Vielä vuosi sitten jouduimme käyttämään jopa holdingia, kun lapsi riehaantui ja hermostui raivoon asti. Nyt olemme oppineet tunnistamaan rajan jo sen verran ajoissa, ettei holdingiin tarvitse turvautua kuin hyvin aniharvoin. Meilläkin lapsi kertoo, että "kun tekee vaan mieli riehua". Olen kysynyt, miltä se tunne sitten tuntuu, kun tekee mieli riehua, ja aika usein lapsi kuvaa sitä näin: "se on kuin päässä surisisi ampiaisia". Lukemani ja tuntemieni aistiyliherkkien lasten perusteella tämäkin on hyvin tyypillinen kuvaus sille olotilalle, joka lapsella on - kaikki ajatukset ja ympäröivä maailma katoaa siihen surinaan, joka on pikkuhiljaa kasaantunut päähän sitä mukaa, kun väsymys ja kasautuva energia kasvaa. Hulluinta tässä tosiaan on se, että nämä molemmat ääripäät, sekä väsymys, että energian kasaantuminen saavat samanlaisen tunteen ja reaktion aikaiseksi. On ollut melkoista tasapainoilua opetella tietämään, kummasta milloinkin on kyse, enkä aina vieläkään ole varma. Juttele lapsesi kanssa siitä, miksi hän tahtoo riehuttamisen tunteesta eroon. Ahdistaako se, ja jos ahdistaa, miksi? Johtuuko se siitä, että hän tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut? Jos näin, kannattaa muistaa keskustella hänen kanssaan myös siitä, että hän on aina erilainen kuin muut, ihan kuten jokainen muukin on erilainen kuin kukaan muu - jokainen omanlaisensa. Kun oma lapseni sai diagnoosinsa, minua käskettiin panostamaan siihen, että hänelle luodaan "minä superlapsi" -kuva itsestään. Minä väittäisin, että samanlainen kuva pitäisi luoda ihan jokaiselle lapselle, oli sitten erityislapsi tai tavallinen lapsi.

että sillä on levoton olo. Se tuntee itsensä levottomaksi eikä osaa ilmaista sitä oikealla sanalla.

purkaa tuota riehutusta?

levoton olo. Voi olla ihan fyysistä, että paikallaan istuminen on vaan fyysisesti epämukavaa. Itsellä välillä tällaista, pakko heilutella jalkoja sitten vähintään. Yleensä nousta liikkumaan.



Jos tällaista fyysistä, voi olla neurologistakin, joten jos pitkään jatkuu ja jos vaivaa esim. kun yrittää nukahtaa jne, kannattaa ehkä käydä jollain lääkärillä juttelemassa. Ei niin, että siitä välttämättä haittaa sinänsä olisi, mutta onhan se kiva tietää, jos on jotain, mitä ei oikeesti pysty itse hallitsemaan. Ja siihen, että ei koulussa tapahdu, jos olisi neurologista, voisi johtua siitä, että aamupäivällä vielä sen verran virkeä ja "oireet" tulee vasta kun ylittää tietyn väsymyspisteen.

levoton olo. Voi olla ihan fyysistä, että paikallaan istuminen on vaan fyysisesti epämukavaa. Itsellä välillä tällaista, pakko heilutella jalkoja sitten vähintään. Yleensä nousta liikkumaan.

Jos tällaista fyysistä, voi olla neurologistakin, joten jos pitkään jatkuu ja jos vaivaa esim. kun yrittää nukahtaa jne, kannattaa ehkä käydä jollain lääkärillä juttelemassa. Ei niin, että siitä välttämättä haittaa sinänsä olisi, mutta onhan se kiva tietää, jos on jotain, mitä ei oikeesti pysty itse hallitsemaan. Ja siihen, että ei koulussa tapahdu, jos olisi neurologista, voisi johtua siitä, että aamupäivällä vielä sen verran virkeä ja "oireet" tulee vasta kun ylittää tietyn väsymyspisteen.

Juurikin tätä samaa ajattelin.

-2

edes 7-vuotias ei vielä välttämättä osaa pukea ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kauhean selkeästi sanoiksi ja ajan hahmottaminenkaan ei ole aikuisen tasolla. Ts. voi sanoa, että riehuttaa melkein aina, vaikka tunne olisi ollut päällä vain tänään. Näin siis karrikoidusti. Vilkas lapsi selvästi, paljon energiaa, lapsi liikkumaan vaan, meillä samanikäinen pyöräilee rinnallani kun juoksen 15 km lenkkejä. Ei ole lapsi levoton kun on vetäissyt 1,5 h pyörällä :)