Hetken, kun olet onnellinen ja luulet, että nyt on vihdoinkin

Aina käy huonosti, aina.

Miksi pitää olla näin? Ei kuitenkaan kaikilla mene tällä tavalla. Omalla kohdalla vaan aina, elämä ollut sarja huolia ja murhetta, välissä toki onnen hetkiä, muttasitä ei sallita kuin hetki, aina tulee kärsimys.

Näinhän se menee kaikilla.On hyviä hetkiä ja sitten on niitä hetkiä jotka ei ole niin hyviä.

Se, miten muutoksiin suhtautuu on se joka ratkaisee.

Jos pienikin nitkahdus saa kaikki negatiiviset tunteet kaatumaan, päälle niin tunnesäätely ei ole kohdillaan.

Vaikka vastoinkäyminen tulee niin se pitäis vaan hyväksyy et nyt kävi näin, ei voi mitään, tästä eteenpäin jne.

Äläkää suotta ressatko.

Mulla on aina samalla lailla :D

Näinhän se menee.

Kyllä. Juuri mietin viime viikolla että nytkö alkaa se harvinainen seesteinen kausi niin pari päivää myöhemmin ilmoitettiin alkavista yt-neuvotteluista :D

Suomalainen on valmis maksamaan viisikymppiä siitä, että naapuri ei saa satasta.

Toisilla onnekkailla se hyvä ruokkii hyvää ja kaikki menee smoothisti isossa kuvassa vaikka joskus onkin jotain pientä arjen vastoinkäymistä.

Sitten on ne (me) toiset jotka on kuin jossain pahuuden spiraalissa missä mikään ei ikinä suju ilman julmettua tahkoamista ja elämä on yhtä jatkivaa vastoinkäymistä missä ehkä joskus jossain välissä on vähän onneakin, mutta se on hyvin väliaikaista ja kuin jokin virhe mikä maailman täytyy oikaista oitis jollain uudella kurjuudella.

Jaa a. Itse kun pääsin jaloilleni työuupumuksesta ja irtisanomisesta, olikin syöpä ovella. Kompuroiden eteenpäin. Tarviiko edes mainita että työttömyys ja pienituloisuus ovat myös seuranani. 

Näyttää siunaus puuttuvan elämästäsi.

Tee parannus. Käänny Jeesuksen ja Jumalan puoleen.