Kehitysvammaisten lasten vanhemmat!

Älä kerro. Varsinkin lasten äidit on kamalia.

Meillä lapsi sai diagnoosin ollessaan 5v. Jäi kehityksestä kiinni jo 2v. vanhana.

Meillä ongelmat epäselvä puhe, puheen ymmärtäminen, kömpelyys ja hienomotoriikka.

Lapsen kehitysongelmat oli pienenä suuria. Ei puhunut mitään, eikä ymmärtänyt puhetta. Kehittynyt kuitenkin hyvin.

Tavallisen näköinen poika, mutta vamman huomaa puheesta ja olemuksesta.

Leikkii normaalisti ja on sosiaalinen, mutta syrjitty.

Ei osaa lukea, mutta laskemisessa taitava.

Tietokoneen käytössä tosi hyvä.

Ollut muutamia kavereita, mutta tietyt naapurit ovat lietsoneet loputkin lapset ja vanhemmat lastamme vastaan.

Sanot vaan, että kehitysviivettä on, mutta älä kerro totuutta.

Vammaisten vastustaminen on vahvaa, vaikka se hiljaisella tavalla tehtäisiinki.

tätä olen pelännytkin. taidan olla hiljaa, vaikka ajan myötä asia varmasti pienellä paikkakunnalla tulee julki. katotaanpa sitten miten homman kanssa käy. toistaiseksi siis kaikki jatkukoon ennallaan.

tsemppiä teille! toivottavasti ympärillenne tulee ajan kanssa järkeviä ja hyviä ihmisiä, joiden ajatusmaailma ei ole noin kapea.

Vanhemmat päättää mitä lapsen vammasta ystäville puhutaan. Me emme puhu diagnooseista ystäville. Ne eivät kuulu perheemme ulkopuolelle, ainoastaan päiväkoti ja tietysti neuvola tietää.



Kehitysvammaisuus aiheuttaa ihmetystä tänäkin päivänä niin paljon, ettemme näe tarpeellisena puhua asiasta diagnoosina. Emme kuitenkaan kiellä lapsen vammaa, sen kun näkee päällepäin.

Vain uteliaat ihmiset kysyvät diagnooseja, kun eivät osaa kunnioittaa toisen yksityisyyttä.

up

tapauksessa, että lapsi olisi elinkelvoton, esim. aivot puuttuisivat. Sikiöseulontoihin en ole osallistunut, mutta ultraäänet olen halunnut. Olen halunnut tietää, että elämän kannalta välttämättömät elimet ovat olemassa.

Vaikea kysymys. Mutta jos olisin tiennyt että seuraava olisi ollut myös kehitysvammainen, olisin tehnyt abortin. Olisi ollut liian rankkaa, jos perheessä 2 kehitysvammaista.



Ensimmäisen kohdalla tuskin olisin aborttia tehnyt, mutta on tosi vaikea sanoa varmaa.

Me ei tiedetty, että lapsi ei ole terve ja siksi ei ollut vaihtoehtoja.

Toisaalta nyt, kun tiedän kehitysvammaisuudesta enemmän, niin ehkä kuitenkin olisin valinnut helpomman vaihtoehdon.



Mutta nykyisestä lapsesta en kehitysvammaisuudesta huolimatta tietenkään enää voisi luopua.

Ja syy sama, sekä aborttiin ja sen tekemättä jättämiseen.

Se että on nähnyt millaista elämä on vammaisten kanssa.

Suurin osa ei ollut valmis tekemään aborttia ja lähes kaikki olivat jättäneet seulonnatkin väliin.

Pieni osa oli taas ehdottomasti abortin kannalla.

Enkä voisi etukäteen tietää lapsen vammaisuutta, koska olen jokaisen raskauden aikana kieltäytynyt kaikista "seuloista".

Järjestyksessä 4. lapsistamme on lievästi kehitysvammainen + autististinen.



Kyllä tämä meile riittää, en tahdo enempää vammaisia lapsia tähän perheeseen, jos sen voisi valita.



Vastaus kysymykseen: kyllä.

Meillä hyvin pärjäävä vajaa 10v. lievästi kehitysvammainen poika.

Joo missään hän ei saisi olla, jatkuva syrjintä,pilkkaaminen ja kukaan ei halua olla hänen kanssa.

Meillä menee hyvin kotona pojan kanssa, mutta ulkopuolinen elämä on helvettiä.

Lapseni haluaa vain seuraa ja kukaan ei häntä huoli mukaan.

Onhan hän vammainen.

Vihaan suoraan sanoen meidän naapureita sydämeni kyllyydestä.

Pitäisi olla rahaa isoon omakotitaloon ja isoon tonttiin.

ja miten olette siitä kertoneet muille? miten ilmenee?



meillä 11 v lievästi kehitysvammainen tyttö, sai juuri diagnoosin. tähän saakka menty diagnoosilla laaja-alaiset oppimisen erityisvaikeudet. vaikeudet on juuri oppimisessa, myös motoriikassa. sosiaaliset taidot on erinomaiset.



nyt olen juuri miettimässä kertoako vai ei tästä ja kenelle. koululle tietty on tieto mennyt ja siellä on keskusteltu, samoin sukulaisilla ja parille ystävälle. mutta entä muut - kaverit, niiden vanhemmat, kerho-ohjaajat? pelkään että kävisi juuri noin, kaverit katoaisi jne.



nyt kavereita riittää ja lapsi leikkii lapsena muiden joukossa.

jos siis tiedossa olisi lievä kehitysvamma.



jos taas olisi eriasteinen vamma niin luultavasti harkitsisin.

ja sinä aikana ajatuksissa kynnys abortin tekemiseen kehitysvammaisen lapsen kohdalla on madaltanut todella paljon. Toisaalta niin moni vammautuu synnytyksessä tai vammaa ei edes pystytä raskauden aikana toteamaan, joten on melkoisen epätodennäköistä edes joutua tosi elämässä valintaa abortin suhteen tekemään.

Älä kerro. Varsinkin lasten äidit on kamalia.

Meillä lapsi sai diagnoosin ollessaan 5v. Jäi kehityksestä kiinni jo 2v. vanhana.

Meillä ongelmat epäselvä puhe, puheen ymmärtäminen, kömpelyys ja hienomotoriikka.

Lapsen kehitysongelmat oli pienenä suuria. Ei puhunut mitään, eikä ymmärtänyt puhetta. Kehittynyt kuitenkin hyvin.

Tavallisen näköinen poika, mutta vamman huomaa puheesta ja olemuksesta.

Leikkii normaalisti ja on sosiaalinen, mutta syrjitty.

Ei osaa lukea, mutta laskemisessa taitava.

Tietokoneen käytössä tosi hyvä.

Ollut muutamia kavereita, mutta tietyt naapurit ovat lietsoneet loputkin lapset ja vanhemmat lastamme vastaan.

Sanot vaan, että kehitysviivettä on, mutta älä kerro totuutta.

Vammaisten vastustaminen on vahvaa, vaikka se hiljaisella tavalla tehtäisiinki.