Vanhemmuus maailman vastuullisin tehtävä, johon pääsee kuka tahansa, vaikka ei olisi henkisesti tai käytännöllisesti siihen kykenevä

Miksi ihmeessä vanhemmuus on ainoa elämäntehtävä, johon ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä, osaamista tai arviointia?



Työelämässä et saa edes kesätyötä ilman CV:tä. Koiran adoptointiin vaaditaan haastattelu, taustojen selvitys ja sitoutumista. Järjestöön liittyessä sinulta kysytään motivaatiota ja arvoja. Mutta vanhemmaksi? Riittää että osaat lisääntyä. Ei väliä, oletko henkisesti tasapainoinen, taloudellisesti kykenevä tai edes kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista.



Onko tämä todella se yhteiskunta, joka väittää suojelevansa lapsia?



Kaikki eivät ole kykeneviä vanhemmiksi vaikka osaavat kyllä tehdä lapsia. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta, jonka lapset kantavat harteillaan. Ja silti vanhemmuutta kohdellaan kuin automaattista oikeutta, ei vastuullista tehtävää.



Pitäisikö vanhemmuuteen vaatia jonkinlainen valmennus, arviointi tai edes perustason ymmärrys siitä, mitä lapsen kasvattaminen vaatii? Miksi yhteiskunta puuttuu vasta kun vahinko on jo tapahtunut?



Tiedän, että tämä herättää tunteita. Mutta juuri siksi tästä pitää puhua.