Lue keskustelun säännöt.
Kauniita ja mukavia muistoja tai kertomuksia isistä isänpäivän kunniaksi.
Kommentit (26)
Muistan kun kesäisin kävimme papan kanssa ongella. Olin pieni ja sain paljon pieniä kaloja. Pappa oli iso ja sai isoja kaloja, mutta vähemmän. Pappa sanoi, että kalat menivät silloin tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestäkään miehestä ei voi sanoa mitään kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestäkään miehestä ei voi sanoa mitään kaunista.
Älä viitsi pilata hyvää keskustelua.
Isällä oli parta joka kutitti mukavasti poskea kun halattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkoiset päivät mökillä ja limpparin juontia isän kanssa laiturilla.
Isi otti syliin ja luki meille ääneen kirjoja. Rakkauteni lukemiseen on säilynyt siitä jo vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimo syntti meidän esikoisen parituntia sit, ei pentu edes korttia pistäny, katkaisenko välit.🤔
Isä ei huutanut koskaan. Yritti aina muuten. Herätti siksi kunnioitusta.
Isä oli perheen ainoa elättäjä. Isä oikeastaan tappoi itsensä työllä ja kuoli melko nuorena. Tätä en näkisi toki positiivisena, mutta hän ei osannut olla muutenkaan. Itse olen lähinnä laiskuri, liekö johtuuko tuosta. En tosin ole isäkään, onneksi.
Vasta nyt aikuisena olen tajunnut kuinka korkealaatuinen, fiksu, ovela ja mukava tyyppi isäni olikaan. Kiitos kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdestäkään miehestä ei voi sanoa mitään kaunista.
Piä nyt naukumaija se pääs kii
Vierailija kirjoitti:
vaimo syntti meidän esikoisen parituntia sit, ei pentu edes korttia pistäny, katkaisenko välit.🤔
Voit mennä naisvihasi kanssa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä lensi kerran silmälasit pieneen uima-altaaseen kotona ja isä lensi perässä, kun kurkotti sinne. Ja pääsi pois altaasta lopulta.
Pidin lapsena isääni komeana ja vahvana. Ja kyllähän hän sitä olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa jo ensimmäisistä vastauksista miten isät ottavat roolinsa: isyys on lähinnä kivaa vapaa-ajanviettoa silloin, kun huvittaa, ja se varsinaisen vanhemmuus on ulkoistettu äidille, koska pitäähän miehen saada tehdä uraa ja kuluttaa rahansa ensisijaisesti itseensä
Ei ole, mutta huonoja muistoja on ja paljon.
Isäni on ihana ja huolehtiva, laittaa hyvää ruokaa, hoitaa kotia ja puutarhaa, auttaa, jos tarvitsen jotain apua, lapsenakin vietti minun kanssani paljon aikaa, vei luontoretkille ja kalaan, nikkaroi ja puuhaili kanssani keittiössä, jutteli ja ymmärsi. Paras isä. <3
Isäni oli etäinen ja akateeminen. Juhlittikin. Emme asuneet samassa taloudessa, mutta ehkä juuri tämä etäisyys teki hänestä kiehtovan ja mielenkiintoisen kun ei tarvinnut jakaa tavallista arkea hänen kanssaan.
Minun isä oli alkoholisti ja vähän sellainen työtä vieroksuvakin. Äiti meistä huolen piti, mutta olimme köyhiä. 60-luvulla.
Oli koulun joulujuhlat seuraavana päivänä, ja minulla ei ollut kenkiä, oli vain kumisaappaat, onneksi oli ollut leuto talvi siihen mennessä vielä.
Mutta joulujuhla kumisaappaissa!
Olin käynyt kaupassa katsomassa halvimmat mahdolliset talvikengät, mutta ei ollut rahaa niihinkään.
Isä tuli vähän kännissä kotiin iltamyöhällä ja minä itkin sängylläni. Äiti sanoi että se itkee kun ei ole kenkiä juhlaan. Isä kysyi paljonko pitää olla ja lähti taas johonkin. Itkin entistä enemmän.
Vähän ajan päästä isä tuli ja heitti mulle sen kenkärahan, just tasan. Se oli käynyt jossain mökissä missä tiesi korttiringin ja pelasi mulle ne kenkärahat. Lopetti kuulemma heti kun sai sen rahan kokoon.
Minä menin seuraavana aamuna aikaisin kenkäkauppaan, ostin ne kengät ja menin koulun joulujuhlaan. Olin onnellinen.
Joskus isä teki tällaisia yllättäviä hyviäkin juttuja. Useimmiten se tekee kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli alkoholisti ja vähän sellainen työtä vieroksuvakin. Äiti meistä huolen piti, mutta olimme köyhiä. 60-luvulla.
Oli koulun joulujuhlat seuraavana päivänä, ja minulla ei ollut kenkiä, oli vain kumisaappaat, onneksi oli ollut leuto talvi siihen mennessä vielä.
Mutta joulujuhla kumisaappaissa!
Olin käynyt kaupassa katsomassa halvimmat mahdolliset talvikengät, mutta ei ollut rahaa niihinkään.
Isä tuli vähän kännissä kotiin iltamyöhällä ja minä itkin sängylläni. Äiti sanoi että se itkee kun ei ole kenkiä juhlaan. Isä kysyi paljonko pitää olla ja lähti taas johonkin. Itkin entistä enemmän.
Vähän ajan päästä isä tuli ja heitti mulle sen kenkärahan, just tasan. Se oli käynyt jossain mökissä missä tiesi korttiringin ja pelasi mulle ne kenkärahat. Lopetti kuulemma heti kun sai sen rahan kokoon.
Minä menin seuraavana a
Siis teki.
Isä kuoli jo 70-luvulla. Kyllä mä sille tänään kynttilän vein.
Mulla on paljon sisaria kun iskä on ollut niin ahkera.