Mitä ajatuksia isänpäivä herättää?
Vastaan itse yhdellä sanalla ja se on velvollisuudentunto.
Muistan omaa isääni velvollisuudentunnosta. Onko se hyvä vai huono asia... mielestäni pikemmininkin neutraali asia.
Hän on vaativa ihminen ja ei tule ihmisten kanssa toimeen, jostain syystä omille lapsilleni hän ei hermostu, joten on ok olla tekemisissä vaikka sitä ollaan harvakseltaan ja vähän aikaa kerrallaan.
Muitakin lapsenlapsia on, mutta he eivät ole olleet tekemisissä vanhempieni kanssa vuosiin. Vanhempani tietävät missä he kaupungissa asuvat, eivät tarkemmin.
Saattaa siis olla, että isäni on jotain omasta käytöksestään oppinut vaikka itseään ei toki voi muuttaa.
Kommentit (15)
omasta jo edesmenneestä isästäni en parhaimmalla tahdollakaan muista mitään hyviä muistoja. Ajatten nyt että teki varmaan sen mitä niillä resusseillaan osasi, oli aika välinpitämätön isänäkin. Surullista mutta totta.
Ajattelin että vaihtaisinko autoon nastat alle. Tuskin kyllä tulee ennen kevättä ajettua kun kahdessa jo on.
Väkisin tehty päivä jolla koitetaan rahastaa. Isänä en ole koskaan halunnut viettää isänpäivää.
Monia ajatuksia.
Iloa että on saanut lapsia.
Surua ja itsesyyttelyä koska äiti vieroitti ensimmäisen suhteen lapset. Itsesyyttelyä siksi että vanhemmiten on tajunnut että olisi vaan pitänyt yrittää enemmän näiden 2 lapsen kanssa. Eikä antaa katkeruuden ex ja oman viedä lapsilta isää
Juhlapäivänä on tullut monipuolisemmaksi. Kalsarit ja sotakirjat on siirretty sivummalle. Nyt keskitytään syvällisempiin asioihin. Oli jo aikakin.
Vierailija kirjoitti:
Juhlapäivänä on tullut monipuolisemmaksi. Kalsarit ja sotakirjat on siirretty sivummalle. Nyt keskitytään syvällisempiin asioihin. Oli jo aikakin.
No kerro mitä päihteitä sait lahjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlapäivänä on tullut monipuolisemmaksi. Kalsarit ja sotakirjat on siirretty sivummalle. Nyt keskitytään syvällisempiin asioihin. Oli jo aikakin.
No kerro mitä päihteitä sait lahjaksi?
Olen äiti ja eronnut lasteni 2 kpl isistä. Vanhemman isästä erityisesti hänen päihteiden käyttönsä takia.
Muu ei kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlapäivänä on tullut monipuolisemmaksi. Kalsarit ja sotakirjat on siirretty sivummalle. Nyt keskitytään syvällisempiin asioihin. Oli jo aikakin.
No kerro mitä päihteitä sait lahjaksi?
Olen äiti ja eronnut lasteni 2 kpl isistä. Vanhemman isästä erityisesti hänen päihteiden käyttönsä takia.
Muu ei kuulu sinulle.
Nautinto on tärkeintä elämässä ja nautintoon tarvitaan nautintoaineita.
Tuntuu jotenkin aina raskaalta jostain syystä... yritän muistaa ex-miestäni, nykyistä sekä isääni. Mietin johtuuko tämä myös vuodenajasta? Muutenkin on tähän aikaan vuodesta aina väsynyt olo. Ei jaksaisi viikonlopuna mitään ylimääräistä hössötystä. Olisiko eri fiilis jos isänpäivä olisi esim. elokuussa?
Tämä pitäisi lopettaa ja muuttaa niin, että toukokuussa juhliaan nykyisenä äitienpäivänä yhtä vanhemman/huoltajanpäivää, joka kattaa kaikki tapaukset. Oma isäni ei ansaitse juhlintaa kun on huono isä, jonka ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia. Toki olenkin itse ei-toivottu, väärää sukupuolta ja vielä erityislapsi, joskin lapsuudessa noita ei diagnosoitu, diagnoosi aikuisena. Monestakin syystä johtuen olen nykyään vain kotiorjana isälleni.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin aina raskaalta jostain syystä... yritän muistaa ex-miestäni, nykyistä sekä isääni. Mietin johtuuko tämä myös vuodenajasta? Muutenkin on tähän aikaan vuodesta aina väsynyt olo. Ei jaksaisi viikonlopuna mitään ylimääräistä hössötystä. Olisiko eri fiilis jos isänpäivä olisi esim. elokuussa?
Eihän sitä muualla vietetäkään tähän aikaan vuodesta.
Alunperin tämä oli markkinoinnin kannalta strateginen kohta.
Mulla oli vain 14v yhteistä elämää kivan isäni kanssa , kun hän kuoli. 💕
Päivä päivien joukossa ei muuta.