Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi hlökohtainen ongelma, mutta pakko purkaa mieltä.
28.08.2011 |
Toivon, että tämä purkaus auttaa minua selviämään kunnialla tästä asiasta, joka vaivaa.
Minulla ja miehelläni on hyvä ystäväpari vuosien takaa. Aluksi tutustuttuamme toisiimme tapasimme opiskeluaikana aina meillä. Se tuntui silloin luontevalta, koska pidän ruoanlaitosta ja juhlien järjestämisestä ja tämän toisen parin vaimo puolestaan ei. Osallistuu kyllä mielellään muiden järkkäämiin. Kun vuosia kului, ei vastakutsua tullut koskaan. Muutimme eri paikkakunnille ja aina heillä oli niin ahdasta, ettei heille mahtunut. Niinpä jatkoimme perinteisesti tapaamisia meillä. He soittivat, koska olivat tulossa kaupunkiin ja istuimme iltaa meillä. Ruoan ja viinin ääressä ja aina meidän laskuun. Toki he toivat joskus kukkia tai pullon viiniä.
Muutama vuosi sitten pari muutti isompaan asuntoon, jonka omistavat heidän sukulaisensa. Luulimme, että nyt vihdoin heillekin tulee mieleen kutsua meitä vuoroon. Mutta ei. Nyt syynä on se, että "kun tää ei ole meidän oma koti" ja "täällä täytyis tehdä remppaa, mutta eihän mevoida kun me ei omisteta tätä". Nyt tänä kesä'nä mulle tuli ihan totaalinen vastenmielisyys kutsua heitä enää koskaan meille. Kävimme kesällä kaksi kertaa heidän kotikaupungissaan ja ilmoitimme etukäteen tulevamme maisemiin, niin he eivät sano puhelimessa mitään. Ei pienintäkään vihjausta, että keittäisivät edes kahvit! Miten joku voi kymmenen vuotta vaan ilmotella, koska tulevat ja meillä aina hyvät tarjoilut, eikä KOSKAAN kutsu itse takaisin?
Kommentit (6)
meette vaan kahville ja sanotte kun teillä kotona on sotkuista kun siirtelette kamaa, niin ei oikein mahdu oleskelee.
Harmittaa kun on näitä ihmisiä jotka aina ottavat mutta eivät koskaan anna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä vähän kummalliselta että eivät pyytäneet edes kahville.
Mutta et voi tietää jos asiaan on syitä joita ei voi sanoa. Perheessä kriisi? Sairautta? Pariskunnalla menee huonosti? Kauhea kaaos kotona?
Tai eivät kehdanneet tarjota vain vaatimatonta kahvia ja keksiä, kun teillä on aina ollut viisi ruokalajia pöydässä ja kaikinpuolin hienoa ja siistiä. (Itse asiassa, jos olisivat pyytäneet kahville, olisitko tullut tänne valittamaan, että te olette aina tarjonneet viimeisen päälle ja nyt saitte vastavuoroisesti vain seisonutta kahvia ja kuivaa känttyä).
En itse jaksa osallistua tuollaisiin sosiaalisiin peleihin.
Kuulostaa kyllä vähän kummalliselta että eivät pyytäneet edes kahville.
Mutta et voi tietää jos asiaan on syitä joita ei voi sanoa. Perheessä kriisi? Sairautta? Pariskunnalla menee huonosti? Kauhea kaaos kotona?
Tai eivät kehdanneet tarjota vain vaatimatonta kahvia ja keksiä, kun teillä on aina ollut viisi ruokalajia pöydässä ja kaikinpuolin hienoa ja siistiä. (Itse asiassa, jos olisivat pyytäneet kahville, olisitko tullut tänne valittamaan, että te olette aina tarjonneet viimeisen päälle ja nyt saitte vastavuoroisesti vain seisonutta kahvia ja kuivaa känttyä).
En itse jaksa osallistua tuollaisiin sosiaalisiin peleihin.
tilanteessa on kaaosta, sairautta, parisuhdeongelmia ollut sitten jo sen 10 vuotta.
Meillä on samanlainen sukulaisperhe. Jos me ilmestymme heidän kotikaupunkiinsa (Tre), tapaamme aina Särkänniemessä ja kukin kustantaa itsensä kahvilla. Kun he tulevat meidän kotikaupunkiin (Tku), tapaamme meillä. Lievästi ärsyttävää sekin.
hakusessa tässä asiassa. Jospa tämä ärsytys vaikka menisi joskus ohi... Pahoin tosin pelkään.
Ap.
Ehkäpä niillä on kotona kannabisviljelmät tai amfetamiinitehdas. Luonnollisesti silloin ei halua kotiin ylimääräisiä silmäpareja kyylimään.
itse haluta järjestää mitään?
Mitä jos siirtäisitte kaikki tapaamisenne ravintolaan?