Miksi iäkkäät vanhemmat syyttää siitä etten ota yhteyttä, kun eivät itsekään ota?

Mulla sama tilanne ätien ja setien kanssa. Kun kysyn tätä, vastaus on hämmentynyt "mmmmmm".

En tiedä miksi se menee niin, että vain toisen osapuolen pitäisi ottaa aina yhteyttä. Ehkä joku psykologi osaisi selittää.

Vastaus on melko helppo: oletkohan ap antanut ymmärtää vanhempiesi soittaessa, että "on kamala kiire" , "en ehdi nyt", "olin juuri menossa nukkumaan", "tulin juuri suihkusta" jne jne jne jne.

Vanhempasi eivät siis halua soittaa epäsopivaan aikaan ja odottavat, että sinä otat sitten yhteyttä kun sinulla on aikaa.

Ja onko sinulla sitten koskaan?

Mietipä tuota ja kerro, onko totta edes murustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on melko helppo: oletkohan ap antanut ymmärtää vanhempiesi soittaessa, että "on kamala kiire" , "en ehdi nyt", "olin juuri menossa nukkumaan", "tulin juuri suihkusta" jne jne jne jne.

Vanhempasi eivät siis halua soittaa epäsopivaan aikaan ja odottavat, että sinä otat sitten yhteyttä kun sinulla on aikaa.

Ja onko sinulla sitten koskaan?

Mietipä tuota ja kerro, onko totta edes murustakaan.

En kyllä, vastaan aina ystävällisesti viesteihin/soittoihin

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne ätien ja setien kanssa. Kun kysyn tätä, vastaus on hämmentynyt "mmmmmm".

En tiedä miksi se menee niin, että vain toisen osapuolen pitäisi ottaa aina yhteyttä. Ehkä joku psykologi osaisi selittää.

 

Joku psykologinen juttuhan siinä onkin taustalla,, joku kun sen osaisi selittää

2 todennäköisintä vaihtoehtoa:

1) Vanhemmat ovat laiskoja ja ovat tottuneet rutiiniin ettei itse tarvi olla aloitteellinen.

2) Vanhemmat ovat narsisteja ja haluavat, että lapset kokevat pahaa omaatuntoa ja haluavat pitää lapset velvollisuudentunteessa että yhteydenpito on lapsen vastuulla.

Tiedän tällaisia vanhempia ja sieltä usein paljastuu persoonallisuushäiriö (narsismi) tms.

Eli pompotellaan lapsia ja pidetään sillä "vallan" tunnetta. = lapsi anelee vanhemman hyväksyntää

Äitini 85v ei koskaan soita minulle, koska pelkää että minulla on "huono hetki". Että teen myöhälle töitä, tai olen syömässä, tai lenkillä, tai saunassa. Mitä vaan. Ei halua häiritä. Ja vaikka kuinka hoen että mulle saa soittaa ihan milloin vaan, vaikka työaikana ja minä vaan sitten soitan takaisin jos en heti pysty vastaamaan, niin ei.

Minä soitan hänelle 2-5 kertaa viikossa ja jos vain kaksi, hän ihmettelee miksen ole soittanut. Ja asuu isän kanssa, tapaa välillä muita sukulaisia jne, eli kyse ei ole siitä että olisi ypöyksin. 

Olet typerys. 

Minulla oli sama äitini kanssa. Minä olin aina se, joka soitti. Onhan siinä se hyvä puoli, että pystyy valitsemaan sopivan hetken. Töiden ja useamman lapsen kanssa voisi alkaa häiritä pahastikin, jos toinen alkaisi soitella tämän tästä ilman, että on mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on melko helppo: oletkohan ap antanut ymmärtää vanhempiesi soittaessa, että "on kamala kiire" , "en ehdi nyt", "olin juuri menossa nukkumaan", "tulin juuri suihkusta" jne jne jne jne.

Vanhempasi eivät siis halua soittaa epäsopivaan aikaan ja odottavat, että sinä otat sitten yhteyttä kun sinulla on aikaa.

Ja onko sinulla sitten koskaan?

Mietipä tuota ja kerro, onko totta edes murustakaan.

Näin on kohdallani.  Työssäkäyvät vanhemmat, useampi lapsi, vanhempien ja lasten monet harrastukset aikatauluttavat viikon tiiviiksi.  Soittaja ei tiedä, mihin kohtaan rumbaa puhelu osuisi.   Mieluummin lähden siitä, että jälkikasvu soittaa, kun ehtii ja haluaa.  En halua olla häiriköivä isovanhempi.

He eivät halua häiritä, kun sulla varmasti on kiireisempi elämä ja heillä on aikaa odotella soittoasi. 

Tässä vanhuksen mielipide. En mielellään soita koska lapsilla on perheen kanssa menoja ja ohjelmaa etten tiedä milloin on sopiva hetki. Tästä on puhuttu lasten kanssa ja sovittu että he soittavat, itse laitan watsap viestejä tai tekstareita. Työt ovat molemmilla sellaisia ettei oikein voi soitella ja illalla ovat harrastukset ja lasten nukkumaanmenot ym. Köskaan ei ole sanottu että häiritsee, se on vain oma tunne että jos. Välimatkaa on sen verran että nähdään muutaman kerran vuodessa, muuten pidetään yhteyttä viikoittain.

Kaveri soittaa yleensä mulle, kun hänellä on aikaa. Hän tekee välillä lisätöitä, on harrastuksia ja kaikkea muuta. Olen sanonut, että mulle voi soittaa milloin vaan. Tietysti laitan viestiä ja kysyn kuulumisia, mutta hän sitten soittaa, kun on sopiva hetki.