Lapset odottavat innoissaan sunnuntaita, koska silloin teen taas aamuateriaksi korppumaitoa, mikä

on lasten suosikkiruoka ja ylintä juhlaruokaaa, mitä tällainen köyhän mökin akka kuin minä pystyn ruokaksi tekemään. Varsinkin kun siihen tulee hieman oikeaa voita, jota ei muuten juuri saa. Mutta sokerikorput saa vaikka tyttäreni Martta käydä naapurista eli Romppasesta lauantai iltana hakemassa. Ei aikaisemmin. Laitan pussin lukolliseen kaappiin ja avaimen taskuuni. Lapset kuitenkin yrittävät kinuta niitä korppuja itselleen kun ne on ostettu, he ovat kaiken hyvän perään mitä sattuu olemaan. Oli meillä sitten korppuja, makejaisia, sokerin paloja, leipäjuustoa, kermaaa tai mitä tahansa muuta parempaa ruokaa, niin lapset ne väkisellä söisivät ellen laittaisi niitä lukkojen taakse. T: Riitu, köyhän mökin akka Herran vuonna 1925, syksyllä.