Millainen suhde sinulla äitiisi aikuisena?

Äitini on jo kuollut, mutta meillä oli erittäin hyvä suhde. Puhuimme oikeastaan kaikesta; työasioista, perheestä, harrastuksista, politiikasta, vanhoista ajoista. Sain äidiltä aina tukea, ja myöhemmin äiti sai minulta tukea kun tarvitsi. Äiti oli hyvä kuuntelija ja ymmärtäjä, mutta itse olen sulkeutuneempi enkä kertonut varsinkaan huonoja asioita. Myöhemmin kun äiti oli jo hauras ja raihnas suhde muuttui enemmän huoltosuhteeksi, mutta vuorovaikutus säilyi ja puhuimme loppuun asti kaikista asioista. Nyt kun hän on poissa kaipaan häntä ja keskustelujamme ja yhteisiä ulkoiluhetkiä.

Ai niin jäi kertomatta; ikä 60+ nainen. 1.kommentoija.

Olen 30-vuotias ja äitini on raivostuttavin ihminen jonka tiedän. Rahaton ja itserakas alkoholisti. Huutaa tyttäreni läsnä ollessa, arvostelee valintojani ja ruinaa rahaa. Oli tosi lähellä, etten katkaissut välejä parikymppisenä, mutta silloisen mieheni mielestä omaa perhettään ei saa hylätä. Mietin välien katkaisemista joka päivä, mutta ulkoa tuleva paine pysytellä yhteyksissä on edelleen todella suuri. Ajat sitten olen hyväksynyt kyllä sen, että äidinrakkautta en tule häneltä koskaan saamaan. Eniten harmittaa lapseni puolesta, kun ei ole sellaista tasapainoista mummua.