Lue keskustelun säännöt.
Millaista avioliiton pitäisi olla...
05.09.2011 |
Olen sitä asiaa paljon pohtinut viime aikoina.
Elämä on tylsää ja ilotonta. Selviytymistä vaan seuraavaan päivään, viikonloppuja inhoon.
Miksi toinen ei voi kantaa korttansa kekoon yhteiden perheen hyväksi? Kyllä mies hyvin voi, harrastaa mitä haluaa, kuten myös tulee ja menee.
Olen asiasta kerran sanonut. Mielestäni yhden kerran pitäisi riittää, en osaa nalkuttaa.
Surin tätä asiaa pari vuotta ja uskoin, että kyllä hän vielä havahtuu ja huomaa, että toimii väärin.
Nyt en enää toivo enkä ajattele niin vaan olen alkanut etsiä itselleni uutta asuntoa. Lasten kanssa olen jo hankkinut yhteisiä harrastuksia (2v ja 5v), joissa olen mukana sekä tehnyt heidän kanssaan viikonloppumatkoja.
Iloitse heistä valtavasti ja minusta tuntuu, että elämä vielä kantaa.
Miehellenihän tämä kaikki tulee 'puun takaa'. Saa hän sitten kavereilleen ihmetellä, kun yhtäkkiä vaan otin eron. Jos hän vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan lastensa ikävää, kun taas lähti peliin. Kun hän vain pysähtyisi iloitsemaan siitä, mitä hänellä on.
Kiitos ja näkemiin.
Kommentit (12)
Tutun kuuloinen tilanne. Vihjaus, pyyntö, keskustelu, mikä vaan onkin nalkutus tai valitus jota mies ei jaksa kuunnella. Tai hänen ei tarvitse kuunnella valitusta, niin kuin itse sanoo. Eipä siinä mitään, en keksi enää uusia tapoja miten asian vois ilmaista. Onko sitten muita vaihtoehtoja kuin suunnitella elämä ilman miestä? VARMAAN TULEE RAUKALLE PUUN TAKAA MUTTA EIPÄ TARVI KUUNNELLA VALITUSTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKÄ ON NEUVOTTELU?
Neuvottelu viittaa sanana usein siihen, että kyseessä on kahden erimielisen osapuolen kohtaaminen. Erimielisyyksistä huolimatta neuvottelun avulla koetaan päästä yhteiseen, kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Neuvottelua voidaan luonnehtia esimerkiksi tavoitteeseen pyrkiväksi vuorovaikutustilanteeksi. Sen tavoitteena voi olla esimerkiksi ongelmien ratkaiseminen, yhteisen sopimuksen aikaansaaminen tai asioiden suunnitteleminen. (Jattu-Wahlström & Kallio, 1992.)
Neuvottelussa tarvitaan ryhmäviestintätaitoja, kuten kokouksessakin. Neuvottelun onnistumiseen vaikuttavat osallistujat ja heidän keskinäiset suhteensa, neuvottelun tavoite ja asia sekä tilanne ja puitteet. Avoin ja välitön ilmapiiri auttaa kaikkia ilmaisemaan oman mielipiteensä. Ryhmän kehittymisestä ja vuorovaikutuksesta voit lukea enemmän ryhmän määrittelyn sivulta.
En harrasta vihjailua enkä pyydä lukemaan rivien välistä. Olen kunnon keskustelussa hänelle kertonut, että tämä ei voi jatkua näin ja olen onneton. Lisäksi lapset ikävöivät (silloin vanhempi).
Hän näkee itse omin silmin lastensa itkun, kun hän joka ilta lähtee harrastukseen tai peliin. Lisäksi viikonloppuisin hän puuhastelee kodin ulkopuolella joko harrastejuttuja tai pelireissuja.
Kunnioitan kotia niin paljon, etten halua nalkuttaa ja jankuttaa. Kun pyydän yhden kerran tekemään jotain, oletan, että se tehdään. Miestäni en pyydä tekemään, koska hän ei tee asioita kuitenkaan. On eri asia sopia teon ajankohta eri ajalle kuin itse toivon, hän jättää vain kaikki tekemättä.
Nähtävästi tämä on pyörinyt hänen kannaltaan mainiosti kuitenkin. Koti on lämmin ja siivottu, lapset laitettu kivasti nukkumaan, kun hän tulee kotiin. Jolloin voikin sitten suihkun jälkeen katsoa vielä myöhäiselokuvan tms. ja rentoutua.
Onko todella niin, että terve, aikuinen, parisuhteessa ja isänä elävä mies ei itse tajua, ettei noin voi toimia? Minä itse en kehtaisi!
Hassua.. viidentoista avioliittovuoden jälkeen minäkin tähän kypsyin. Kahdestaan ollessa tämän kesti, kun oli omia harrastuksia. Nyt minulla ei niitä ole, koska mieheni ei elä perhe-elämää.
kovin kuulosti tutulle. mä vielä kaiken lisäksi uhkailin ja lopulta kai kiristin,mutta AINA jäi perhe tokalle sijalle. mitäpä siinnä muuta kuin ero. sitte puol vuotta eron jälkeen tajusi mitä menetti. voi voi, oli vaan se puol vuotta liian myöhäistä...
En harrasta vihjailua enkä pyydä lukemaan rivien välistä. Olen kunnon keskustelussa hänelle kertonut, että tämä ei voi jatkua näin ja olen onneton. Lisäksi lapset ikävöivät (silloin vanhempi).
Hän näkee itse omin silmin lastensa itkun, kun hän joka ilta lähtee harrastukseen tai peliin. Lisäksi viikonloppuisin hän puuhastelee kodin ulkopuolella joko harrastejuttuja tai pelireissuja.
Itsestään selvää, että joistain omista menoista joutuu tinkimään, kun lapsia saadaan. Ja että kotitöihin yms. osallistutaan, ilman, että äitee joutuu "poikaa" patistamaan.
Osanottoni.Kunnioitan kotia niin paljon, etten halua nalkuttaa ja jankuttaa. Kun pyydän yhden kerran tekemään jotain, oletan, että se tehdään. Miestäni en pyydä tekemään, koska hän ei tee asioita kuitenkaan. On eri asia sopia teon ajankohta eri ajalle kuin itse toivon, hän jättää vain kaikki tekemättä.
Nähtävästi tämä on pyörinyt hänen kannaltaan mainiosti kuitenkin. Koti on lämmin ja siivottu, lapset laitettu kivasti nukkumaan, kun hän tulee kotiin. Jolloin voikin sitten suihkun jälkeen katsoa vielä myöhäiselokuvan tms. ja rentoutua.
Onko todella niin, että terve, aikuinen, parisuhteessa ja isänä elävä mies ei itse tajua, ettei noin voi toimia? Minä itse en kehtaisi!
Hassua.. viidentoista avioliittovuoden jälkeen minäkin tähän kypsyin. Kahdestaan ollessa tämän kesti, kun oli omia harrastuksia. Nyt minulla ei niitä ole, koska mieheni ei elä perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot sille vaikka että olet katsonut kämppää minne muutat lasten kanssa. Voisit miettiä mielestäsi kohtuullista aikataulun jakoa (tämä ei loppupeleissä saa toki olla vain sinun sanelemaa) ja ehdottaa aika pariterapiaan, jossa ulkopuolinenkin voi tehdä teille ehdotelmia suhteen parantamiseksi. Mutta jos näiden jälkeen miehesi on yhä haluton muuttamaan elämäntyyliään, sitten lienee oikea ratkaisu jättää se.
Sanot sille vaikka että olet katsonut kämppää minne muutat lasten kanssa. Voisit miettiä mielestäsi kohtuullista aikataulun jakoa (tämä ei loppupeleissä saa toki olla vain sinun sanelemaa) ja ehdottaa aika pariterapiaan, jossa ulkopuolinenkin voi tehdä teille ehdotelmia suhteen parantamiseksi. Mutta jos näiden jälkeen miehesi on yhä haluton muuttamaan elämäntyyliään, sitten lienee oikea ratkaisu jättää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kerran puhuu asiasta ei ole vielä mistään kotoisin.
Eikä asian ottaminen puheeksi toistamiseen ole jankkausta!
Mene hei terapiaan.
Meillä kävi niin, että mies ilmoitti haluavansa eron. Ihan puskista ilmoitusluontoisena. Ja lisäyksenä että mitään mitä tekisin tai sanoisin toisin ei asiaa muuta.
Joten ei sitten muuta kuin erotaan :)
Niin että osaavat ne miehetkin yllättää näillä eroilla ilman että toinen edes tietää että on joku kriisi olemassa mistä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niistä puhuminen useampaan kertaan ole huonosta.
Se on kamalaa että toinen päättää että tämä on näin ja sillä sipuli. Parisuhdetta tuollanenkaan ei ole!
En voisi elää ihmisen kanssa joka on tollanen marttyyripelle.
Tosin meidän lapset jo maailmalla. Täällä joku sanoi et lapsia kannattaa tehdä vain hyville miehille ja niin se kuulkaa on!
Hyvä mies on sellainen joka tekee ahkerasti töitä ja osaa viettää vapaa-aikaa, ei kapakoissa vaan perheen kanssa. Katsokaa miten suhtautuu lapsiin ja vanhuksiin, nämä asiat kertoo paljon miehestä. Hyvä mies myös osaa riidellä mukavasti ja on seksikäs!! Hyvä mies juttelee mukavasti ja katsoo kivasti vaimoaan.
Hyvän miehen kanssa on hauskaa ja onnellista. Jos ruoka jää tekemättä hyvä mies tekee itselleen ja vaimollekin:)) Hyvänmiehen kainaloon on kiva nukahtaa arkena ja sunnuntaina.
Olet siis kerran vihjaissut miehellesi olevasi onneton ja nyt lopetat avioliiton koska miehesi ei lue ajatuksiasi, eikä rivien välistä. Minusta tuo on epäreiluinta miehellesi.
Poikaystäväni vaimo jätti hänet aikoinaan selittämättä ikinä mistä kenkä puristi. Ilmoitti vain, että tämä on tässä. 15 vuotta sen jälkeen mies itkee vieläkin sen takia, että hän olisi tahtonut yrittää jos olisi tiennyt mikä on vikana tai edes olisi saanut kunnon selityksen.
Olet ap epäreilu, jos et edes yritä verbalisoida tuskaasi ja anna miehelle mahdollisuutta korjata tai ryssiä tilannetta!
Hyvä avioliitto on nyt miehelläsi, mutta sinä et aio edes vihjata, että olet tyytymätön?!