ööööh siis kuka tekee muka vielä jauhelihasoosia keitin perunoilla?

Skitsofreeniseen psykoosiin sairastuminen voidaan nähdä voimakkaasti traumatisoivana tapahtumana, johon liittyy usein masennus- ja ahdistuneisuusoireita (Birchwood ym. 1993, Meyer ym. 1999), ja harhaoireiden subjektiivisesti koettu vaikeus saattaa myös selittää masennus- ja ahdistusoireiden esiintymistä (Emsley ym. 1999). Tässä katsauksessa kuvataan näiden häiriöiden esiintyvyyttä, tunnistamista ja huomioimista skitsofrenian hoidossa sekä niiden vaikutuksia potilaiden ennusteeseen.

Masennus

Skitsofrenian yhteydessä ilmenevien masennusoireiden esiintyvyys on vaihdellut välillä 775 % eri tutkimuksissa; keskimääräiseksi esiintyvyydeksi voidaan arvioida noin 25 % (Siris 1991). Esiintyvyyslukujen huomattava vaihtelu johtuu tutkimuksissa käytettyjen kriteerien erilaisuudesta. Ensimmäisenä vuonna psykoosivaiheen jälkeen masennusoireita on kuvattu esiintyvän noin viidenneksellä potilaista ja ensimmäisten kolmen vuoden aikana jopa 65 %:lla. Siten masennusoireita voi esiintyä pian avoimen psykoosijakson jälkeen, mutta myös varsinainen vakava masennustila saattaa liittyä skitsofreniaan (Birchwood ym. 1993).

Skitsofreniapotilaalla näiden oireiden tunnistamista vaikeuttaa se, että osa masennusoireista (anhedonia eli mielihyväkokemuksen menetys, vähäenergisyys, tunne-elämän kapeutuminen) muistuttaa skitsofrenian negatiivisia oireita, kuten tunteiden latistumista ja puheen tuoton niukkenemista (Keefe ja McEvoy 2001). Samoin osa lääkehoitoon liittyneistä neurologisista ja psykologisista haitoista (akatisia, akinesia, väsymys, tarmottomuus) muistuttaa masennusoireita. Mainituista yhtäläisyyksistä huolimatta psykoosivaiheen jälkeistä masennushäiriötä pidetään itsenäisenä tilana, joka ei johdu psykoosilääkityksestä tai negatiivisten oireiden esiintymisestä (Birchwood ym. 1993).

Skitsofreniapotilaan depressio-oireisto voi olla merkki huonommasta ennusteesta, koska masentuneilla skitsofreniapotilailla on todettu esiintyvän enemmän psykoosin uusiutumisvaiheita, ja masennushäiriö saattaa selittää jopa 80 % skitsofreniapotilaiden itsemurhavaarasta (Johnson 1988, Bartels ym. 1992, Birchwood ym. 1993, Heilä ym. 1999). Vaikka mielialahäiriöoireet ensimmäisen psykoosivaiheen yhteydessä voivat olla yhteydessä suotuisaan ennusteeseen (Emsley ym. 1999), on myöhemmin psykoosin aikana ilmaantuvia masennusoireita pidettävä edellä mainitun perusteella toimintakyvyn ja ennusteen kannalta kielteisinä. Tämä saattaa viitata siihen, että ensipsykoosien yhteydessä esiintyvät masennusoireet ovat etiologialtaan erilaisia kuin myöhemmin skitsofrenian yhteydessä tavattavat (Koreen ym. 1993). Pitempään sairastaneilla skitsofreniapotilaalla esiintyvät elämänhallintaongelmat voivat johtaa huonompaan elämänlaatuun ja masennushäiriön kehittymiseen (Huppert ym. 2001), kuten myös usein samanaikaisesti esiintyvät naimattomuus, työkyvyttömyys, yksinäisyys ja muu sosiaalisen pääoman niukkuus. Tällöin riittävän tukevan hoitosuhteen ja kuntoutustoimenpiteiden merkitys korostuu.

Vuorovaikutuskeskeisten hoitojen (lähinnä tukea antava hoitosuhde ja yhteistyö perheen ja sosiaalisen verkon kanssa) lisäksi lääkitys on keskeisessä asemassa skitsofreniapotilaan masennushäiriön hoidossa. Jos oireistossa epäillään olevan mukana psykoosilääkityksen haittavaikutuksia, on siirtyminen toisen polven psykoosilääkkeen käyttöön perusteltua (Siris 2000, Koponen ja Lönnqvist 2001, Salokangas ym. 2001). Skitsofreniapotilaan masennuslääkehoidosta on tehty tutkimuksia trisyklisten masennuslääkkeiden, monoamino-oksidaasin estäjien ja selektiivisisten serotoniinin takaisinoton estäjien osalta. Eri tutkimuksissa käytetyt masennuslääkeannokset ovat olleet suunnilleen samat kuin vakavan masennustilan yhteydessä käytetyt. Siriksen ym. (1987 ja 1994) tulosten mukaan psykoosinjälkeisen masennushäiriön hoito imipramiinilla paitsi lievitti masennusoireita myös suojasi psykoosin uusiutumiselta. Uudempia serotoniin takaisinoton estoon perustuvia masennuslääkkeitä (SSRI) pidetään nykyään vähäisempien haittojen vuoksi suositeltavampina kuin trisyklisiä valmisteita (Suomen Psykiatriyhdistys ry. 2001). Masennuslääkkeiden käyttöön psykoosipotilailla on liitetty psykoosioireiden pahenemisen vaara, mutta useissa tutkimuksissa masennuslääkitystä on voitu käyttää skitsofreniaan liittyvien affektiivisten, negatiivisten ja aggressio-oireiden hoidossa samanaikaisen psykoosilääkityksen kanssa turvallisesti ilman psykoosioireiston pahentumista (Siris ym. 1987 ja 1994, Silver ja Nassar 1992, Vartiainen ym. 1995, Taiminen ym. 1997, Jockers-Scherubl ym. 2001). Hoitotulos on ollut parempi avohoitopotilailla ja niillä, joilla ei ole esiintynyt avointa harhaisuutta (Siris 2000, Hwang ja Bermanzohn 2001).

Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireiden kuten erilaisten pakkoajatusten ja pakkotoimintojen esiintyminen samanaikaisesti skitsofreniaoireiden kanssa on tunnettu pitkään. Tutkimuksissa niiden esiintyvyysluvut ovat vaihdelleet välillä 1,159,2 % (Bland ym. 1987) ja olleet tavallisimmin noin 1530 % (De Haan ym. 2002, Craig ym. 2002). Erityisesti aggressiiviset ja saastaisuuteen liittyvät pakkoajatukset voivat muistuttaa harha-ajatuksia. Potilas kuitenkin tunnistaa yleensä pakkoajatukset ja -toiminnot itselleen vieraiksi, joskin myös huonosti tunnistettuja pakko-oireisen häiriön muotoja tavataan.

Pakko-oireiden esiintyminen skitsofrenian yhteydessä voi viitata vaikeampaan häiriöön, koska näiden potilaiden psykoosi alkaa varhaisemmalla iällä, ja tällaiseen yhdistelmään liittyy huonompi ennuste kuin muilla skitsofreniapotilailla (Fenton ja McGlashan 1986). Pakko-oireita on todettu erityisesti potilailla, jotka eivät ole hyötyneet psykoosilääkehoidosta. Lisäksi joissain tutkimuksissa on havaittu jopa pakko-oireiden lisääntymistä klotsapiini- ja olantsapiinilääkityksen aikana (De Haan ym. 2002). Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä serotoniinivälitteisen hermotoiminnan häiriötä pidetään keskeisenä, ja edellä kuvattu psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä pakko-oireiden lisääntyminen voi selittyä niiden serotoniinireseptoreja salpaavalla vaikutuksella. Skitsofrenian lisäksi pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät potilaat saattavat tarvita erilaisten hoitomuotojen yhdistelmiä (psykoosilääkitys ja käyttäytymis- tai kognitiivis-behavioraalinen terapia tai psykoosilääkitys yhdistettynä SSRI-lääkkeeseen) (Bermanzohn ym. 1997). Pakko-oireista kärsivän skitsofreniapotilaan oireiden etiologiasta ja hoitovaihtoehdoista tarvitaan kuitenkin lisää kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia.

nykyaikaisen ihmisen valinta curry padang katkiksilla🌶🍤 

Huom! Konalalla ja muilla alustan äärioikeistoinceleillä on kaikki nämä:

"Pitempään sairastaneilla skitsofreniapotilaalla esiintyvät elämänhallintaongelmat voivat johtaa huonompaan elämänlaatuun ja masennushäiriön kehittymiseen (Huppert ym. 2001), kuten myös usein samanaikaisesti esiintyvät naimattomuus, työkyvyttömyys, yksinäisyys ja muu sosiaalisen pääoman niukkuus. Tällöin riittävän tukevan hoitosuhteen ja kuntoutustoimenpiteiden merkitys korostuu."

Ei kukaan. Sellaista ihmistä ei olekaan joka perunoista saa väännettyä jauhelihaa.

Palstavájákkí jankuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Palstavájákkí jankuttaa.

kirjoitusvirheet hox hox

Välillä täällä on kyllä melko outoja aloituksia

Vierailija kirjoitti:

Palstavájákkí jankuttaa.

oujee👴🏿👵🏿🍫💜