Kuinka paljon kestäisitti mieheltänne
Hyljeksintää, väheksymistä, alistamista, haukkumista?
Kun en pysty lähtemäänkään!
Kommentit (22)
Onko muita jotka eivät uskalla erota, kun eivät pärjäisi?
Täällä samassa tilanteessa. Mietin, mietin mutta ulospääsyä en keksi.
Ehkä jonain päivinä kirkastuu, meille molemmille.
Minä en sietäisi mitään noista, koska minulla on itsekunnioitusta ja arvostan itseäni ja elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sietäisi mitään noista, koska minulla on itsekunnioitusta ja arvostan itseäni ja elämääni.
Sun ei oo pakko. Monen on.
Vierailija kirjoitti:
Minä en sietäisi mitään noista, koska minulla on itsekunnioitusta ja arvostan itseäni ja elämääni.
Onnea sinulle. Minulla ei vielä ole noista mitään, mutta sitä kohti. En ole ap, mutta samassa veneessä.
Vastaus kysymykseen, en haluaisi sietää noita yhtään. Mutta toistaiseksi en ole riittävän vahva lähtemään. Tsemppiä meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en sietäisi mitään noista, koska minulla on itsekunnioitusta ja arvostan itseäni ja elämääni.
Onnea sinulle. Minulla ei vielä ole noista mitään, mutta sitä kohti. En ole ap, mutta samassa veneessä.
Vastaus kysymykseen, en haluaisi sietää noita yhtään. Mutta toistaiseksi en ole riittävän vahva lähtemään. Tsemppiä meille.
Kiitos. Ap.
En yhtään, onneksi minulla on ihana ja täyspäinen mies joka kohtelee minua kauniisti.
En sietäisi noista mitään, mutta jostain syystä en lähtenyt, kun mies jäi kiinni kolmatta kertaa pettämisestä. Tarvitsin vielä sen pari vuotta siihen, jotta sain itseluottamusta ja halveksunta miestä kohtaan kasvoi niin suureksi, etten sietänyt häntä enää silmissäni.
Ihailen niitä, jotka ovat onnistuneet lähtemään saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en sietäisi mitään noista, koska minulla on itsekunnioitusta ja arvostan itseäni ja elämääni.
Sun ei oo pakko. Monen on.
Pötypuhetta, pakko ei ole.
Toi sen 32-senttinen riittää. Tuskin kestäisin mittavampaa.
Niin treffeillä mies tarjoo sen vuoksi, että osottaa olevansa pätevä elättäjä............................................
Ja osoittaa hyvät tapansa.
Kyllä elämä kantaa.
Itse hyppäsin pois tuollaisesta liitosta, jossa mies piti minua kotiorjana ja stressin purkauksien kohteena vuosia. Aika tyhjän päälle putosin, mutta siitä vaan kömmin eteenpäin päivä kerrallaan.
Mielenrauha on yllättävän tärkeä normaalin elämän kannalta. Sitä ei kannata sairaan miehen takia menettää.
Ex oli lisäksi väkivaltainen. Puoli vuotta meni ja pistin paskiaisen pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Ex oli lisäksi väkivaltainen. Puoli vuotta meni ja pistin paskiaisen pihalle.
Miten puolison saa häädettyä asunnosta, jos ei suosiolla lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oli lisäksi väkivaltainen. Puoli vuotta meni ja pistin paskiaisen pihalle.
Miten puolison saa häädettyä asunnosta, jos ei suosiolla lähde?
Soittamalla poliisille.
Sanoi minua kerran oaskaksi ja se riitti. Ei olla missään väleissä vaikka yhteinen lapsi.
Poissaoloa? Vähän. Laiminlyöntiä? Vähän.
Väkivaltaa? En yhtään. Kaltoinkohtelua? 0.
Lähde jo eilen.
En yhtään. Mutta toki eroamisessa ja huushollin myynnissä on jonkin verran duunia.
Aina voi hankkia rakastajan jos mies käyttäytyy noin. Oppiipahan.
Mitä väliä muiden sietämisellä ole kun kerta itse et pysty eroamaan?