Miksi koiran- ja hevosenomistajilla ei ole yleensä muuta elämää kuin lemmikki?

No kyllä yleensä on muutakin elämää. 

Kyllä mulla ainakin on. Mulla on työ, mies, lapset, ystäviä, okt, mökki, harrastuksia ja kaksi koiraa. Toki mun harrastukset on niiden koirien kanssa ja kyllä ne on iso osa mun elämää. En silti puhu niistä koko ajan. Kuten en ole koskaan puhunut myöskään vain lapsista. Tai vain työstä. 

Mun instassa on paljon luonto- ja ruokakuvia ja koirajuttuja. Siksi, että ne ovat mulle tärkeitä aiheita. Miestä tai jo lähes aikuisia lapsia en kuvaa someen heidän omasta tahdostaan. 

Eipä luulisi sinua haittaavaan, koska emme ole koskaan nähneet toisiamme, emmekä koskaan tule näkemään.

Koira- ja hevosihmiset ovat ihan oma rotunsa. Omituista porukkaa.

On mulla. Ja löytyy molemmat. 

Hevoset onkin elämäntapa niin luonnollisesti elämä pyörii niiden ympärillä. 

Pirun aikaavievää, ainakin hevonen. Ehkä siksi.

Koska niiden hoito vaatii aikaa. Pieni koira on tosin  paljon vähemmän työtä vaativa kuin hevonen. Sen voi ottaa mukaan matkoille. Koira on kuin pieni lapsi. Aivan ihana seuralainen kun omat lapset on jo aikuisia.

Ilmeisesti heilla ei ole psykomediaalisia tuntemuksia joita huumeet aiheuttavat

Minulla on koira, hevonen, työ, perhe, ystäviä, kuntosaliharrastus, vapaaehtoistyö ja luottamustehtävä kunnalla. Luonnollisesti vietän vapaa-aikaani mielelläni eläinteni kanssa, siksihän minulla ne on. Mutta elämääni mahtuu muitakin asioita, ei hätää ap. 

Siksi että ensin oli se "ei mitään elämää" ja sen vuoksi otin sen koiran. Nyt elämä muodostuu sen koiran kanssa puuhastelusta.

Hoito vie aikaa monta tuntia päivässä. Kaikki ei vietä edes lasten kanssa yhtä kauan aikaa vuorokaudessa. Ulkona ollaan auringonnousun aikaan ja illalla viimeisenä ennen kuin valot sammuu. Ne täyttää elämän. Kaikki muu menee siinä välissä tai siinä sivussa.

Haittaako se jotakuta? Meillä on koira, se on tärkeä perheenjäsen ja todella toivoisin, että mulla olisi vielä enemmän aikaa sille ja sen kanssa harrastamiselle. 

Mun koira on paras ystäväni. Mulla on myös aikuiset lapset, harrastuksia ja opintoja. En puhu asioistani puolitutuille, ehkä just koirastani voin puhua. Siitä varmaan tullut sulle väärinkäsitys.

Itse sinkku miehenä kierrän kaukaa nämä hevos eukot, haisevat ja ovat jatkuvasti tallilla. Pahimmassa tapauksessa joudut itsekin siihen työleiriin. Myös usean koiran omistajat ovat koira edellä olijoita. 

Puhun vain eläimistäni koska yksityiselämäni pidän muuten kateellisilta ja köyhemmiltä salassa.

Kenneliä pitävä sisareni: "Koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira. Ja koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira. Sitten sattui niin hauskasti, että kun koira koira koira koira koira koira koira koira, niin koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira. Voi että koirat on hauskoja! Koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira koira."

Hevosissa on sentään jotain hienoa ja jaloa. Tosin ihan sairaat piirit noi heppapiiritkin...

Koiraihmiset on alinta pohjasakkaa. Täysiä hulluja. En halua ystäväpiiriini koiraihmisiä, en halua vaatteisiini rakkien karvoja. 

Kun puolisoni oli armeijassa, niin hänen lomilla ei puhuttu muusta kuin armeijassa sitä ja armeijassa tätä.