Ilmoitin ottavani aivoeron, koska suhde on kuollut

Alitajuisesti olin kai miettinyt eroa jo useamman kuukauden, mutten ollut tajunnut sitä ihan oikeasti vaihtoehdoksi. Ymmärsin yhtäkkiä, että elämäni tarkoitus avioliitossani oli elää ex-mieheni määrittelemässä sivuroolissa. Minulla ei saanut olla unelmia, haluja tai päämääriä. Kaiken piti mennä hänen määräämän kaavan mukaan. Kun olin kaksi viikkoa ennen eroilmoitustani vakavasti kipeä (ja päivän jopa sairaalassa tiputuksessa), en siis toiminut häntä miellyttävällä tavalla. Tämän hän antoi minun tuntea nahoissani todella kylmällä ja epäempaattisella tavalla, jolloin aloin ymmärtämään liittomme tilan. Näin oman elämäni lohduttomana jatkumona tulevat kymmenet vuodet ja tuli kauhea sisäinen ahdistus.

Tajusin, että hänen oli onnistunut nakertaa persoonallisuuteni niin, että minusta oli enää kuori jäljellä. Ajatus erosta oli niin voimakas ja sen oivaltaminen tuntui helpottavalta, mutta tuumiskelin sitä kuitenkin muutaman viikon ennenkin sanoin sen. Paluuta sen keskustelun jälkeenhän ei ole/ollut.

Mies otti ilmoitukseni raskaasti, mutta pysyin päätöksessäni ja rupesin hommaamaan heti sen jälkeen omaa asuntoa.

Oma eheytyminen alkoi välittömästi muuton jälkeen ja olen niin iloinen, että uskalsin lähteä onnettomasta liitosta ja ottaa vastuun omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta.