Keski-iän kriisi, vaihdevuodet vai oikeasti aika erota?

Kun puoliso pääasiassa vain ärsyttää, mutta ei tiedä onko tämä ohimenevää, sillä on niitä huonoja hetkiä ollut aiemminkin parisuhteessa. Mutta mietin meneekö elämä hukkaan jos parisuhde on tällaistä.

Miehestä on tullut kiukkuinen mies. Valitusta kaikesta. Jotenkin onnistuu kaikessa näkemään vain huonot puolet. Tykkäisin itse matkustella, mutta kaikki siinä jää minun vastuulle (se olisi vielä ok) ja mies sitten kohteessa ei ole kiinnostunut mistään, ei halua ravintolaan syömään, huokailee miten pitää kävellä mutta ei kuitenkaan halua pysähtyä minnekään kahville. Joka kerta ärsyynnyn että en ikinä enää lähde sen kanssa enää minnekään, maksan kaiken lisäksi aina kaiken, mutta sitten tämä unohtuu kun mies kuitenkin haluaa lähteä mukaan. Sama toistuu kaikessa mitä yhdessä tehdään.

En itsekään varmasti ole helppo puoliso, sillä miehessä ärsyttää moni asia ja se näkyy sanomisina ja tiuskimisena, joilla ei kyllä ole mitään vaikutusta.

Mutta vuosi sitten en todellakaan ajatellut eroa, vaikka sama tilanne ja sama mies. Voiko olla että vuoden päästä ajattelisin taas toisin? Välillä mietin johtuuko oma ärsyyntyminen hormooneista tai keski-iästä. Tuntuu, että jos jotain aikoo elämässään vielä tehdä niin aika on nyt. Voi olla, että kuvittelen eron olevan se ratkaiseva asia vaikka välttämättä se ei ole.

Miehen alkoholin käyttö on kuitenkin muuttanut tilannetta. Mietin että lapset muuttavat ihan pian omilleen ja ahdistaa ajatus olla kahdestaan alkoholilla läträävän miehen kanssa. 

Mistä sen tietää milloin on aika erota ja milloin kannattaa vielä yrittää?