Kun ystävä hylkää

Olemme olleet kauan ystäviä, välillä pidempi aika tapaamisissa, vuosia toki tavattiin myös lähes joka päivä. Kun hänellä oli vaikeuksia , autoin ja tuin. Kun oma lapseni sairastui, hän alkoi loitontua.  Itse en toki päässyt tapaamaan niin usein kuin ennen mutta hänen osaltaan loitontuminen oli sitä että ei enää jakanut omaa elämäänsä kanssani. Eli ei enää kertonut asioita, sanoi vain että ei halua puhua aiheesta. Meistä tuli siis enemmänkin tuttavia. Oma elämäni vaikeutui entisestään ja enää tuosta ystävästä ei kuulu mitään. Hän ei myöskään koskaan tarjonnut mitään apua ja siitä olen ollut loukkaantunut. Pienikin avuntarjous ystävältä olisi ollut iso juttu minulle.

Harmittaa, mutta en enää yritä korjata suhdettamme. Koen että hänelle en enää kelvannut kun en enää voinut osallistua kaikkiin juhliin ja ollut vain helppoa ja hauskaa seuraa.