Isää ikävä

tiedän miltä se tuntuu. isän kuolemasta on 2,5 vuotta se kipu on vähän hellittänyt mutta ikävä on välillä silti kova. Kuolema muistuttaa siitä että tulisi elää niin ettei joudu katumaan...

aina on kuitenkin jotain jota voisi tehdä paremmin.

vuosipäivät ovat hankalia aina vaikka ei tiedostaisi että sehän oli kuolinpäivä.



Minua lohduttaa vain toivo siitä että näkisimme taivaassa. isäni on unessa käynyt luonani, hän ei koskaan puhu, mutta kertoo muilla tavoin rakastavansa minua. nykyään hän ei enää käy.

Olkaa onnellisia yhteisestä ajasta ja siitä, että teillä ylipäätään on ollut isä elämässänne: jopa niin läheinen, että kaipaatte häntä edelleen.



Minullakin on isän ikävä. Biologinen isä minulta löytyy, edelleen elossa, mutta hän on kohdellut minua lapsesta asti kuin roskaa. Isäni on elämäni aikana ainoastaan satuttanut minua ja yrittänyt vaikeuttaa elämääni kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tukea, kannustusta, apua tai neuvoja en ole saanut; ainoastaan vähättelyä, haukkumista, loukkauksia ja pahuutta. Kukaan asiaa kokematon ei voi ymmärtää, että tällaista isäni harjoittamaa pahuutta omaa lastaan kohtaan voi edes olla olemassa.

Isää tai isän suojelua minulla ei siis oikeasti koskaan ole ollut (oikeastaan juuri päinvastoin: minua olisi pitänyt suojella isältäni), aika suuri tragedia ihmisen elämässä.

tiedostin unessa, että isä on kuollut, mutta silti oli tosi pettynyt olo, kun heräsin aamulla ja tajusin, ettei isää enää olekaan. Isäni ei edes uskonut jumalaan, joten luultavasti emme enää tapaa. Haen lohtua siitä, että isäni jatkaa lapsissani elämäänsä.

oman isäni kuolemasta tulee syksyllä 9 vuotta, ja edelleen ikävä on kova! Ei enään tunnu niin pahalta kuin ennen, ei aina ala itkettään kun hänestä puhutaan. mutta lähestulkoon päivittäin kaipaan aivan mielettömän paljon! vuosi sitten sain esikoiseni, ja silloin synnärillä tunteet nousivat taas pintaan, kunpa hän olisi täälä.

Olin tuolloin kapinoiva teini, enkä paljon isäni luona vieraillut, mutta jos olisin tiennyt sen kerran olevan viimeinen olisin varmasti viipynyt paljon paljon kauemmin....

isän kuolemasta on vuosi ja vieläkin on isää ikävä, ikäänkuin tuo vuosipäivä saisi ikävän isommaksi..Miksen käynyt useammin kotona ja puhunut enemmän, isän kanssa, nyt koko historia on haudassa :`(

Isäsi ruumis on haudassa, ei hänen historiansa. Ja turha on parkua kaatunutta maitoa.

isän kuolemasta on vuosi ja vieläkin on isää ikävä, ikäänkuin tuo vuosipäivä saisi ikävän isommaksi..Miksen käynyt useammin kotona ja puhunut enemmän, isän kanssa, nyt koko historia on haudassa :`(

Isäsi ruumis on haudassa, ei hänen historiansa. Ja turha on parkua kaatunutta maitoa.

näyttäis olevan oikein osaaottava asenne! Kaikenmaailman tunteettomia ja toisen suruun osaaottamattomia paskiaisia tääläkin näyttää pyörivän. Oletko itse kenties koskaan menettänyt ketään läheistä vaiko juuri sen takia noin vittumainen tapa kommentoida?