Imetan 1,5v poikaani hieman hapeillen

Olen kaikkia 4 lasta imettänyt pitkään.

Kolmosta imetin 2,5 vuotiaaksi.

En imetä enää missään julkisilla paikoilla. Lähinnä iltaisin ja ennen päiväunia.

Tosi harvoin tulee puhetta kenenkään kanssa että vielä imetän. Ja mitä se muille kuuluukaan.

Eikiirettä lopetuksella, mutta varmaan taas viim. 2v6kk iässä.

Ei siinä ole mitään hävettävävää. Imettäisin itsekin vielä jos voisin, mutta meillä imetys loppui jo n. 10kk:n iässä :( Ymmärrän hyvin tuon läheisyyden tunteen.

Nyt meillä lapsi on yksivuotias ja ei millään viihdy sekunttia kauempaa kainalossa tai sylissä vaan on aina "meno päällä" touhuamassa jotain.

Myös öisin... Tästä haluaisin luopua, muuten vähenee pian itsestään kun poika menee hoitoon.

Ei kaipaa rintaa jos en ole lähellä, mutta aina jos teen jotain hommia tai vaikka bussissa sylissä istuessa haluaa makupalansa.

Itse en häpeä imettää julkisillakaan paikoilla, enkä kertoa imetyksestä. Näin sen luonto tarkoitti, jokaisella oma tapansa.

On mullekin tätä kummasteltu, mutta en anna sen häiritä. Sanon että onhan poika vanha, mutta hänelle tämä läheisyys on tärkeää eikä minulla ole mitään syytä lopettaa. Ihan sama mitä muut ajattelee, uskon että pojastani tulee vahva, itseensä luottava ja rakastava mies, juuri sen ansiosta että on saanut pitää äidin lähellään.

Mutta jos tosiaan haluaa eroon päästä imetyksestä taaperon kanssa, niin kyllä se on sitten itse oltava aloitteellinen ja kuten joku sanoi, voi läheisyyttä antaa muutenkin. Kukin tyylillään, lapsen parasta ajatellen!

Minulla on 3 lasta. Kaksi heistä imelin yli 2 vuotiaiksi, yhden imetyksen jouduin lopettaa rajun lääkekuurin takia lapsen ollessa aika tasan vuoden. En tiedä voiko tätä mitenkään yleistää, mutta meidän kokemuksella tuo lapsi jota imetin vähemmän jäi jotenkin kaukaisemmaksi ja on jotenkin hermostuneempi kuin toiset lapset. Olen miettinyt että pitkään imetetyt oppivat ehkä rinnalla rauhoittumaan ja heistä tuli levollisen oloisia lapsia. Mielestäni samanlaista lapsen rauhoittamista ja rentouttamista ei voi oikein antaa muuta kuin imettämällä. Eikä yli vuoden ikäisiä juuri pahemmin edes pulloruokita sylissä? Jää siinä väkisinkin jotain saamatta. Ihan normaaleja lapsia toki kaikki ovat eikä se maata kaada jos on imettänyt vähemmän mutta itse olen sitä mieltä että pidempi imetys on plussaa mikäli äiti vain mitenkään jaksaa. Eihän sitä tarvitse imettää jatkuvasti. Itse imetin ennen päiväunia ja nukkumaan mennessä rauhoittumisen ja helpomman unentulon takia.



Niin ja miten ihmiset suhtautui? Minulle läheisimmät eivät sanoneet mitään, ehkä salaa ihmettelivät. Muille en sitten asiasta kertonutkaan.

No hyvin yksinkertaista, et anna enaa tissia. Ehka lapsesi huutaa muutaman viikon tissia mutta so what...

Ei se lapselle ole vaikeata vaan aidille...kun aiti ei kesta katsoa kun lapsi kinuu viela tissia ja mahdollisesti huutaa sita kurkku suorana.

Imetä rauhassa. Ei se kenellekkään kuulu! Itse imetin 2v 7 kk ikäiseksi asti. Taaperolle tosi tärkeä juttu.

Kummastelijoita riittää aina, teki mitä teki..aina on joku asia jonkun mielestä väärin.

Ja vielä vinkki, älä opeta lastasi puhumaan tissistä vaan pyytämään maitoa, niin vältyt noloilta tilanteilta kun lapsi alkaa puhumaan enemmän. Mä monesti muutenkin ihmettelen kun jotkut sanoo että lapsi syö tissiä. Eihän se mitään tissiä syö vaan juo maitoa.

11 lisää että lapseni ovat nyt 10-15 vuotiaita ja keskimmäistä imetin vähiten.

joka on yli 2-vuotias. Imetän välillä myös öisin tosin yöimetystä olen yrittänyt päästä niin, että nykyisin en yleensä sydänyöllä imetä lasta kuin silloin kun hän on sairaana eli lapsi yleensä nukkuu n. 23-06 välisen ajan syömättä rintaa. Tämä riittää minulle unien kannalta mainiosti ainakin tämän hetkisessä tilanteessa.



Jotkut kummastelevat imetystäni mutta suurin osa ei sano mitään. Tiedän, että jotkut ystäväni ja sukulaiset ovat taaperoimetystä vastaan mutta eivät ole imetystäni kommentoineet mitenkään. Anoppi on esimerkiksi vieroituksen kannalla mutta minulle ei ole tätä edes sanonut vaan miehelleni (kuulin kyllä toiseen huoneeseen). Moni myös pitää imetystä hyvänä asiana ja monet esittävät taaperon imetyksestä asiallisia kysymyksiä. Erityisesti monet iäkkäät ihmiset näyttävät pitävän imetystä luonnollisena ja tärkeänä asiana kun taas suurten ikäluokkien edustajat pitävät taaperoimetystä ei järkevänä. Mutta toki tämä on karkea yleistys sillä ihmisillä iästä riippumatta on hyvin erilaisia asenteita imetykseen. Itse imetän melko usein myös julkisesti koska vietämme liikkuvaa elämää. Imetän edelleen melko lapsentahtisesti vaikka näin vanhan lapsen kanssa voisi toki hyvin mennä jo tietyillä joka päivä samoihin aikoihin toistuvilla imetyshetkillä. Luontaisesti imetyskerrat ovat kuitenkin vähentyneet ja itse en myöskään halua tyrkyttää lapselleni rintaa. Tämä on varmaankin se myönnytys jonka itse olen tehnyt osittain ei taaperoimetysmyönteisen kulttuurimme takia. Joissakin tilanteissa kuten päiväunille mennessä tai jos olen esim. illan poissa saatan ennen lähtöäni rintaa oma-aloitteisesti tarjota, yleensä kuitenkin imetän silloin kun lapsi sitä toivoo.



Itse en vielä vauvaa toivoessani olisi kuvitellut itseäni taaperoimettäjäksi mutta sain onneksi jo perhevalmennuksessa taaperoimetykseen kannustavaa tietoa. Itse koin lapsen synnyttyä imetyksen erityisen tärkeäksi ehkä siksi, että imetyksen alku oli hiukan haastava ja raskausaikana oli kyseenalaista tarvitsenko synnytyksen jälkeen lääkitystä, jonka kanssa en olisi voinut imettää. En onneksi ole lääkitystä tarvinnut ja olen tosi iloinen, että imetys on onnistunut. Itse nautin imetyksestä alusta asti ja siksi on ollut mukavaa kun imetystä on voinut jatkaa. Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut sitä helpompaa imetys on ollut. On ihanaa kun ei enää tarvitse miettiä miten lapsi jaksaisi pysyä kunnolla heräillä syödäkseen, onko imetysasento oikea tai saako lapsi kylliksi maitoa, miten kipeitä rintoja voisi auttaa jne. asioita, jokta olivat imetyksen alkuvaiheen todellisuutta. Kävin vauvavaiheessa imetystukiryhmässä ja tunnen muutamia todella imetysmyönteisiä äitejä. Nämä kokemukset ovat omalla kohdallani vaikuttaneet siihen, että olen todella imetysmyönteinen. On myös ollut ihana kun on voinut jutella näistä asioista muiden samanhenkisten kanssa. Tuntuu myös, että ainakin pääkaupunkiseudulla monet ainakin hyvin koulutetut äidit arvostavat pitkää imetystä ja taaperoimettäjiin törmää usein sattumalta esimerkiksi junassa missä pikkulapsiperheitä on paljon paikalla. Olen myös lukenut paljon taaperoimetyksestä ja sen eduista. Ajattelen, että jokainen tekee valinnan imetyksen kestostaan itse ja on ok vaikkei imettäisi lainkaan mutta mielestäni on sääli jos ei valintaa tehdessään ole saanut tietoa imetyksestä ja myös taaperoimetyksestä.



Itse en yleensä salaile imetystäni mutten monissa tilanteissa myöskään erikseen mainosta sitä. Vaikka tietyllä tavalla minusta onkin hyvä, että taaperoiden imettäminenkin tulee näkyväksi niin, että sitä ehkä useampi uskaltautuu tekemään. Oman lapseni kohdalla asiaa olisi myös melko työlästä salailla koska hän on jo pitkään varsin selväsanaisesti osannut ilmaista halunsa saada rintamaitoa kun sitä haluaa. Kieltää toki voi ja hän sen uskoo mutta sen varmaan hölmömpikin tajuaisi, että on saanut rintamaitoa vauvavaiheen jälkeen lapsen kommenteista.



Jos et halua puhua asiasta muille niin miksi sinun tarvitsisi. Imetät niin kauan kuin sinä ja lapsi haluatte tai niin kauan kuin itse haluat jos haluat lapsen vieroittaa. Eihän muiden tarvitse asiasta tietää jollet halua.



Tärkeintä itselleni on imetyksessä ollut läheisyys mutta pidän myös terveyshyötyjä sekä itselle että lapselle tärkeinä syinä imettää.

Olen imettänyt kahta lastani yhteensä neljä vuotta. Molemmat vierottuivat itse, omalla päätöksellään. Tavallisin kommentti ulkopuolisilta on ollut: "voi kuinka ihanaa!" Ainoastaan Seattlessa, pilvenpiirtäjän näköalatasanteella, minua on katsottu kummeksuen, mutta tietäähän nuo amerikkalaiset...



Omasta mielestäni taaperoimetys on ollut sitä parasta imetystä. Molemmat osaamme homman, voi pitää pitkiäkin taukoja, ei ole mitään paineita maidon riittämisen suhteen, nukutaan jo täysiä öitä ja saadaan vain nauttia.

Olen kaikkia 4 lasta imettänyt pitkään.



Kolmosta imetin 2,5 vuotiaaksi.

En imetä enää missään julkisilla paikoilla. Lähinnä iltaisin ja ennen päiväunia.



Tosi harvoin tulee puhetta kenenkään kanssa että vielä imetän. Ja mitä se muille kuuluukaan.



Eikiirettä lopetuksella, mutta varmaan taas viim. 2v6kk iässä.

Enka tieda miten kauan tama viela jatkuu. Lapsi on vain niin kauhean riippuvainen imetyksesta, vaikken usko etta maidon vuoksi mutta se laheisyys ja aidin kainalo... ap

ja imetän vielä iltaisin ja aamuisin, välillä päivälläkin, mutta en enää esim. kylässäkään tai jos meillä on vieraita. Joitakin kommentteja olen kuullut varsinkin sukulaisilta ja ne ei mitään mukavia ole olleet. Ja kysymyksiä "vieläkö sä imetät" on tullut myös, negatiivisessa sävyssä esitettynä. Tyttö osaa jo hyvin puhua ja olen yrittänyt opettaa, ettei pyytäisi tissimaitoa silloin kun muita on paikalla...

Ei mitään hävettävää! Itse imetän vielä illalla yli 2v lasta. WHO maailman terveysjärjestö suosittelee että imetettäisiin vähintään kaksi vuotiaaksi. On niin paljon hyvää siinä maidossa. Annat lapsellesi parasta mitä saattaa. Älä siis häpeä äläkä stressaa. Vaan nauti yhteisistä hetkistänne. Jotkut katsoo kieroon kun kerron, mutta osa taas on samoilla luonnollisilla linjoilla :) Se on joku suomalainen juttu että äkkiä pois tissiltä lapset. Vaikka se just on tärkeää teidän yhteisen kiintymyssuhteennekin kannalta. Minusta se on ihanaa yhdessäoloa jolla on terveyttä edistävä vaikutus.

Enka tieda miten kauan tama viela jatkuu. Lapsi on vain niin kauhean riippuvainen imetyksesta, vaikken usko etta maidon vuoksi mutta se laheisyys ja aidin kainalo... ap