Lue keskustelun säännöt.
Mulla on nielemistä tämän asian kanssa, ei voi mitään.
03.09.2011 |
Tuntuu pahalta edes sanoa tätä ääneen, ihan kuin olisin jotenkin kiittämätön tai en onnellinen siitä mitä minulla on ja se ei pidä tippaakaan paikkaansa.
Minulla on maailman ihanimmat lapset, rakastan heitä niin paljon että tuntuu kuin sydän menisi rusinaksi kunkatselen heitä.
Joka päivä toivon ja suurinpiirtein rukoilen että saan kasvatettua heidät aikuisiksi, että he löytävät paikkansa tässä elämässä ja ovat aikuisinakin onnellisia.
Aarteeni
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon aarteeni sanan jälkeen jatkoin vielä tekstiä toisella rivillä mutta sitä ei näy tuoss aloituksessani...
Omituista, todella.
Enpä sitten laitakaan sitä uudelleen, mutta tuo mikä näkyy niin sen kanssa ei totisesti ole "tekemistä" vaan tunnen silkkaa puhdasta onnea tuosta ja heistä:-))
ap