Oma syyni lapsettomuudelle

Ei en halua bilettää. 

Ei en ole uraohjus. 

Ei, en halua matkustella. 

Ei, en vihaa lapsia. 

En tunne normaalia enempää ilmastoahdistusta. 

Mielenterveyteni on kunnossa. 

Turvaverkkoni ovat kunnossa. 

Raha-asiat niin ja näin. Onneksi en ole törsäävää sorttia. 

Syy on se, että elämän rakennuspalikat ei vielä 30-vuotiaanakaan ole löytäneet paikkaansa. Kaksi tutkintoa, työttömyyttä välissä. Taas valmistumassa työttömäksi. Ihan turha alkaa etsiä kumppania kun ties minne joutuu vielä muuttamaan työn perässä. Miten tässä tilanteessa muka alkaa vakaaseen parisuhteeseen, kun on heittopussina? 

Asun vuokralla 25 neliön luukussa. Ei tänne mitään lapsia mahdu. Tai parisänkyä.

Olen sillä tavalla vastuullinen, että ilman tulevaisuudennäkymiä en mitään muksuja ala hommaamaan. Se olisi erittäin lyhytnäköistä ja sen syntyvän ihmisen pahoinpitelyä tuoda hänet elämään jossa en voi tarjota hänelle kuin köyhyyttä ja ahdinkoa.

Jos olisi hyvä parisuhde, työ jolle on jatkuvuutta ja mahdollisuudet hankkia hyvä koti turvallisesta ympäristöstä. Siinä olisi ne edellytykset perhe-elämälle. Mitkään rahalliset palkinnot vauvan hankinnasta eivät ole kannustin tervejärkiselle ihmiselle. 

Haluan uskoa, että monella ikäiselläni, joka on perheellistymiselle avoin, on samoja ajatuksia.