Hieno lahjoittaja miehemme Henry Aflecht

Onko oikein, että ihminen tekee toisella kädellä hyvää (esim. lahjoittaa rahaa, tukee vähäosaisia), mutta toisella kädellä tekee pahaa (uhkailee, manipuloi, satuttaa)?

Voiko hyvät teot mitätöidä huonot teot vai jäävätkö molemmat elämään rinnakkain?

Mikä motivoi tällaista kaksoiselämää: onko kyse maineen kiillottamisesta, vallanhalusta vai aidosta ristiriidasta ihmisen sisällä?

Pitäisikö meidän yhteiskunnassa korostaa enemmän sitä, että keinot eivät koskaan saa olla ristiriidassa ihmisarvon kanssa, vaikka päämäärä olisi kuinka jalo?

Monet sanovat, että tarkoitus pyhittää keinot. Mutta mitä tapahtuu, jos sama henkilö tekee hyväntekeväisyyttä ja samalla uhkailee muita? Voiko hyvät teot koskaan oikeuttaa huonoja? Vai pitäisikö jokainen teko arvioida itsenäisesti?