Mitä unelmia noin viiskymppisillä?
Itseäni vaivaa tietty unelmattomuus. Pitäisikö yhä olla haaveita? Ja jos, niin mitä ne voisivat olla?
Kommentit (7)
Minulla on aina ollut paljon unelmia. Olen aina ajatellut että jos yhdenkin saan vietyä seuraavaan päivään se on jo lähempänä toteutumista.
Olen aina rakastanut matkustamista ja haaveilin tuolloin työstä matkailun parissa - 54-58v tein sitten unelmatyötäni. Sain matkustaa tutustuman ihaniin uusiin paikkoihin.
Haaveilin myös talosta etelä-Euroopassa ja elämästä lämpimässä. Nyt olen jo muutaman vuoden elänyt todeksi tätäkin haavetta!
Eikä haaveet ole vieläkään loppuneet vaikka ikää on jo 60+v. Tärkein - ja joka päivä mielessä - on edes kohtalainen terveys jotta voin toteuttaa haaveitani jatkossakin. Ainoa haave mistä olen luopunut on moottoripyöräreissu Euroopan halki. Ei enää lonkat eikä selkä kestäisi!
Ei ole enää unelmia. Ne, jotka joskus olivat eivät toteutuneet. No, sen verran tulevaisuudelta toivon, että kuolema olisi helppo eikä vuosikausia kestävä koettelemus.
Just siinä viiskymppisenä on sopiva aika ruveta "unelmoimaan" tai miettimään sanoisin, miten ja missä aikoo viettää eläkevuosiaan jotka jo ovat aika lähellä. Itse rupesin opettelemaan italiaa muuttaakseni eläkkeellä Italiaan asumaan. Täällä Italiassa asun jo 15 vuotta, unelma siis toteutui.
Vierailija kirjoitti:
Just siinä viiskymppisenä on sopiva aika ruveta "unelmoimaan" tai miettimään sanoisin, miten ja missä aikoo viettää eläkevuosiaan jotka jo ovat aika lähellä. Itse rupesin opettelemaan italiaa muuttaakseni eläkkeellä Italiaan asumaan. Täällä Italiassa asun jo 15 vuotta, unelma siis toteutui.
Sama maa:)
#2
Onko niitä pakko olla vai?