Häpeä ja ihmissuhteet. Pystyn pinnallisiin suhteisiin mutta miten onnistua suhteissa, joissa pitäisi todella lähentyä?

En ole ensinnäkään koskaan, en koskaan ollut kenenkään miehen edessä alasti. En ainakaan selvinpäin enkä luontevasti. Se on minulle niin herkkä ja tärkeä, kehollinen turva koska siinä on niin haavoittuvainen ja paljas. En myöskään kykene seksisuhteisiin vaikka niitäkin olen nuorempana harrastanut, en selvinpäin.

Kykenen suhteisiin, joissa voin pitää itseni tietyllä etäisyydellä. Minun ei tarvitse paljastaa itseäni. Parisuhteita on mutta ne ovat olleet hyvin vaarallisia ja olen tiedostamatta valinnut kumppaneita, jotka eivät minua rakasta eivätkä ole hyväksi. Enhän niin itseään tehnyt. 

Tänä päivänä rakastan ja suuresti. Elämäni on kaikella tavalla parempaa ja turvallisempaa. Viihdyn itseni kanssa ja yksin. En tarvitse mutta toivoisin läheisempää suhdetta ihmisiin.

Miten suojakuorta lasketaan turvallisesti jos muodostuu potentiaalinen ihmissuhde toisen kanssa?