uskomaton mies! haluaisi toisen lapsen vaikkei osallistu edes tämän yhden hoitamiseen

olin kuulemma vuosia aikaisemmin luvannut, että hankitaan 2 lasta. Siitä ei sitten maininnut, että hänkin oli silloin luvannut myös hoitaa lasta. Ero tuli aikanaan tästä ja muistakin syistä. Sain lisää lapsia toisen miehen kanssa.

tollasia miehet on! Paitsi että meillä on sellanen joka hekuttaa että lapsen kanssa on niin helppoa... silti vie harvoin lasta päiväkotiin ja silloin kun vie niin minä olen tapellut lapselle vaatteet päälle tai pukenut lapsen...



Miehet on kyllä välillä aika perseestä :/ Mä olen kyllä kovaan ääneen ilmottanut että meille ei tule toista lasta vaikka surettaa tämän yhden puolesta ettei saa sisarusta.

Yksinkertaisesti miehet eivät ajattele samalla tavalla. Ne ei näe kotitöitä ja luistaa kaikesta mistä pääseekin luistamaan. Kehotan, että laitat kylmästi listan kotitöistä, joita viikon aikana täytyy tehdä, ja pakotat tekemään osansa. Miehet luistaa aina vaan jos ei itse vaaadi muutosta. Vaikka me odotetaan ikuisuuteen asti, että heräisivät horroksestaan ja tajuisivat itse auttaa ja olla läsnä, sitä päivää ei tule jos et itse tee asialle mitään.

Lapset on kuulemma ihania. Yhtään yötä ei ole meidän todella huono-unisten lasten kanssa valvonut, koska ei kuulemma vaan pysty kesken unien heräämään. Minä olen aina hoitanut lapset kotona oman etätyöni ohella joten kaikki päiväkotikuskaukset ja sairaan lapsen takia töistä pois jäämiset on myös vieraita. Hän ei myöskään pysty lapsia hoitaessaan tekemään mitään muuta, ei imuroimaan, ei laittamaan ruokaa, pyykinpesusta tai astianpesukoneen tyhjentämisestä puhumattakaan. Eli kun lähden kotoa tuulettumaan odottaa kaikki kertyneet kotityöt tullessa. Meillä ei siis tästä tapella, mies on vajaavaisuuksistaan huolimatta hyvä isä ja aviomies mutta aina naurattaa tämä miehen hankitaan vaikka sata lasta-asenne:D

Olemme jakaneet päiväkotiin viemiset/hakemiset puoliksi ja miehen hakupäivinä menen suoraan töistä harrastuksiin. Olen ruvennut taas tapailemaan ystäviäni tms. mutta edelleen teen suurimman osan kotitöistä ja mies ei edelleenkään hoida lasta yhtään enempää kuin on pakko

suostu vaan lapsen tekoon mutta niin että mies on vuoden kotona ja hoitaa kaiken.

Joo, sanoin miehelleni että elämä ei todellakaan ollut mukavaa ja rentoa ennen töihinmenoani. Oli ihan hämmentynyt. En voi uskoa että mies on noin torvi! Ennen lapsen saamista puhuimme kyllä että meille voisi tulla vaikka kuinka paljon lapsia, vaikka viisi, mutta siitä ei ollut puhetta että vain minä niitä hoitelisin.



Miehen menot ja harrastukset eivät haitanneet ennen lapsia, päin vastoin, kun minullakin oli omia menoja. Nyt vain taisi käydä melko perinteisesti, että äidin elämä muuttui jo raskausaikana, miehen elämä ei edes lapsen saamisen jälkeen.



Kyllä minäkin haluaisin enemmän lapsia, mutta en todellakaan jaksa kahden lapsen kanssa 24/7 ja vielä kaikki kotityöt päälle. Voin tietenkin sanoa miehelle, että pitäisi olla tasapuolisempaa, mutta miten ihmeessä miehen saa käytännössä ottamaan vastuuta? kertokaapas joku viisaampi.. vai pitäisikö vaan etsiä sitten mies, joka tajuaa nämä asiat?

tällaista on muillakin. Mies tekee siis todella vähän kotitöitä. Itse olen kotona ja meillä käy siivooja joka toinen viikko, käydään myös ulkona syömässä 1-2 kertaa viikossa. Silti olen aika nääntynyt välillä 2 lapsen kanssa. Mies haluaa kolmannen ja sanoo, että vien hänen unelmansa kun en halua lisää.. Mies myös nukkuu joka viikonloppu kauemmin kuin muut ja tätä on jatkunut 6 vuotta eli esikoisen syntymästä lähtien

eli miehen osallistuminen samaa luokkaa kuin muillakin paitsi että lisäksi tekee matkatyötä. Eikä suostu kolmanteen, jota itse edelleen haluaisin vaikka yksin kaksi ekaakin hoidan. Miehen ollessa lasten kanssa on itsekin todennut että on raskasta ja ei saa mitään muuta tehtyä kuin ne lapset kuten miten hoidettua.

Jos mies puhuu, että lapsia saisi tulla lisää, eikö siinä olisi hyvä hetki puhua siitä mitä se edellyttäisi - jo ennen kuin niitä lapsia tulisi lisää?



Taidan olla aika onnekas, me tehdään kaikki joustavasti puoliksi. Ehkä mieheni tajuaa, mitä lapsen hoitaminen vaatii, kun on itsekin ollut lapsen kanssa kotona hoitovapaalla.



Suurin syys siihen, etten tee niitä juttuja mitä tein ennen ja mistä tykkään, on se etten raaski olla lapsesta erossa.



Mutta asiaan: kun neuvotellaan lasten hankkimisesta, sovitaan samalla niiden hoitamisesta!

Mutta asiaan: kun neuvotellaan lasten hankkimisesta, sovitaan samalla niiden hoitamisesta!

juuri näin minä ajattelen ja ajattelin. Jotenkin asiat vaan ajautuvat toiselle tolalle. Mieheni saattaa mennä kauppaan jos pyydän, mutta ei tuo kaikkea tarvittavaa vaan vaikka sen verran että "jaksaa kantaa"/mahtuu reppuun jne.. sitten sanoo että no, voihan mennä huomenna uudestaan, muttei mene.

Ei ota mitään kotityötä omalle vastuulleen, minun pitää huolehtia kaikesta. ja se onkin väsyttävää. Huolehdin myös lapsen vaate- ym. hankinnoista. Vieläkään mies ei osaa ottaa päiväkotiin vaihtovaatteita, tuoda likaisia kotiin, katsoa että on tarpeeksi vaippoja jne. ihan itsestäänselvää. puuh.. joo en nyt ole heti haluamassa toista lasta..

lähde ystävän kanssa viikonlopuksi tai viikoksi reissuun, ja jätä mies hoitamaan lasta. Tee tätä useammin.



Jokohan alkaa valjeta hoitovastuun käsite?