Miten päästä yli siitä, että parisuhde on ollut niin kauan todella huono?
Ollut kauan sitten fyysistäkin väkivaltaa mutta se loppui. Fyysinen väkivalta jatkui pitkään, sitäkään ei enää ole ollut. On ollut sairaalloista mustasukkaisuutta, ja puolison jatkuvaa valehtelua ja salailua.
Nyt mitään noista ei enää ole. Elämä on tasaista ja hyvää. Myös parisuhde. Mutta jotenkin tähän hetkeen ei uskalla luottaa. Aina välillä tuntuu, että kohta kaikki taas romahtaa.
Näin siitäkin huolimatta, että ero ei enää tuntuisi mitenkään katastrofilta, vaan olen järjestellyt elämäni niin, että pärjäisin mennen tullen ja palatessa yksinkin. Jäisin nykyiseen kotiin jne.
Miten oppisi vaan nauttimaan nykyhetkestä?
Kommentit (18)
Samantapainen tilanne täällä. Tuskin pystyy koskaan antamaan anteeksi ja nauttimaan toisen seurasta.
Katkeruus. Ja ihan aiheesta. Ei minusta kuulukaan pystyä antamaan anteeksi tai unohtamaan. Jos joku pystyy, niin kiva hänelle ja toivottavasti anteeksi on myös pahantekijä pyytänyt. Muttei mikään ihme jos siihen ei jokainen kykene.
Ite lähtisin menee.
En koe olevani mitenkään katkera menneistä. Itsehän olen suhteeseen jäänyt. Nautin myös hänen seurastaan, joskus kaipaankin jos ollaan erillämme. Viihdytään yhdessä ja meillä on tosi mukavaa.
Mutta koska suhde on ollut aikaisemmin rajua vuoristorataa, niin jotenkin jossain takaraivossa on ajatus, että onko tämä vain hyvä kausi. Ja tuleeko joskus taas huono. Vaikka kaikin puolin asiat ovat paljon paremmin, kuin koskaan ennen. Ap
Katkeruudesta kehittyy viha tai masennus. Ruuhkaisin juuri itseni irti suhteesta, jossa minua ei kuunnellut, pidettiin vsin siivoojana ja kauppa-autona.
Käyttäjä3340 kirjoitti:
Katkeruudesta kehittyy viha tai masennus. Ruuhkaisin juuri itseni irti suhteesta, jossa minua ei kuunnellut, pidettiin vsin siivoojana ja kauppa-autona.
Ikävä kuulla, ja ymmärrän hyvin. Mutta melllä ei tuollaista nyt ole, päinvastoin. Tuntuu että mies on arvoni vihdoin tajunnut, ja se tuntuu kyllä hyvältä. Ap
Meillä sama tilanne. En ota stressiä. Päivä kerrallaan. Jos kosahtaa tai ei niin turha etukäteen ressata.
En minä ole pystynyt koskaan palauttamaan luottamusta sellaisiin, jotka ovat sen pahasti pettäneet. Joidenkin keissien kohdalla on unohtanut siis ihan aidosti, huomatakseni vaan että se toistuu.
Kyseessä on jonkinlainen dynamiikka. Jos olet varautunut ja peloissasi, toinen henkilö saa tästä energiaa koko ajan vähän, eikä siksi pahoinpitele sinua. Jos taas unohdat olla peloissasi ja olet iloinen, hän hyökkää kimppuusi jotta saa energiasi.
Lähde.
Se ei välttämättä palaa siitä enää. Mutta jos ei ole kiire pois, niin kypsyttele asiaa.
Juttele kuitenkin miehelle, että se osaa varautua asiaan ja tietää nämä ajatukset. Väkivallasta ei voi hullun kanssa keskustella, mutta puhu muusta. Tunteiden vaikeudesta ja eteenpäin pääsemisen halusta. Kannattaa olla sillä tavalla avoin ja rehellinen toiselle koko ajan.
Jos ei pysty puhumaan asioista sillä uhalla, että saattaa tulla nyrkkiä, kannattaa tehdä se eropäätös nyt heti. Unohtaa keskustelut ja lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3340 kirjoitti:
Katkeruudesta kehittyy viha tai masennus. Ruuhkaisin juuri itseni irti suhteesta, jossa minua ei kuunnellut, pidettiin vsin siivoojana ja kauppa-autona.
Ikävä kuulla, ja ymmärrän hyvin. Mutta melllä ei tuollaista nyt ole, päinvastoin. Tuntuu että mies on arvoni vihdoin tajunnut, ja se tuntuu kyllä hyvältä. Ap
Hyvä, jos tuntuu hyvältä. Se on ikävä, jos ei tunnu olevan luottamusta. Ehkä parhaiten se tulisi sillä, että miehesi ymmärtäisi, mikä sinua menneisyydessä vaivaa ja siten pystyisi osoittamaan, ettei enää tee niin. Ymmärtäisi toimineensa väärin sinua kohtaan.
Terapia tai ero. Tai terapia ja ero.
Terapiassa ollaan käyty kyllä. Enkä todellakaan pelkää mitään fyysistä väkivaltaa enää, se on loppunut niin kauan sitten jo. Koko mies on täysin muuttunut vuosien varrella, ja tilanne on todella pitkään ollut jo tasainen.
Ja olen tosi onnellinen nykytilanteesta, kyllä! Huomaan vain että jossain takaraivossa on pelko, että tämä meneekin riitaisaksi taas, vaikka mitään viitettä siihen ei ole. Ap
Hieman sekava viesti, tuosta ei ota selvää ajatuksistasi.
Osaatko puhua tunteistasi ja miten panostat parisuhteeseen? Onko seksiä?
Eroamalla. Huonosta suhteesta pitää lähteä. Ja huono se on, jos se aiheuttaa ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani mitenkään katkera menneistä. Itsehän olen suhteeseen jäänyt. Nautin myös hänen seurastaan, joskus kaipaankin jos ollaan erillämme. Viihdytään yhdessä ja meillä on tosi mukavaa.
Mutta koska suhde on ollut aikaisemmin rajua vuoristorataa, niin jotenkin jossain takaraivossa on ajatus, että onko tämä vain hyvä kausi. Ja tuleeko joskus taas huono. Vaikka kaikin puolin asiat ovat paljon paremmin, kuin koskaan ennen. Ap
Tulee huono kausi. Vuoristoratasuhteessa voi helposti hujahtaa koko elämä, kannattaa lähteä ajoissa. Vähitellen et enää tunne itseäsi etkä tunnista tarpeitasi. Tulee terveysongelmia, etkä edes tiedä millaista on olla onnellisessa ja hyvässä suhteessa tai onnellinen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa ollaan käyty kyllä. Enkä todellakaan pelkää mitään fyysistä väkivaltaa enää, se on loppunut niin kauan sitten jo. Koko mies on täysin muuttunut vuosien varrella, ja tilanne on todella pitkään ollut jo tasainen.
Ja olen tosi onnellinen nykytilanteesta, kyllä! Huomaan vain että jossain takaraivossa on pelko, että tämä meneekin riitaisaksi taas, vaikka mitään viitettä siihen ei ole. Ap
Kun on kokenut kovia, ja elämään tulee rauha, ne syvälle painetut pelot ja entisyyden möröt palaavat, koska elämässä on tilaa niitä käsitellä. Voi tulla ihan lapsuudesta saakka.
Käsittele niitä rauhassa. Ota apua tarvittaessa.
En usko, että pystyt koskaan luottamaan, kannattaa erota, muuten elät löysässä hirressä koko elämäsi, sitä tuskin itsellesi haluat, etkä sellaista myöskään ansaitse.