Millä tavalla työväenopiston luennolta, savityökurssilta tai kuorosta muka löytää ystäviä?

Ei millään.

En tiedä mitä olet jutellut, mutta minä olen saanut juurikin harrastuksista ystäviä. Nämä ystävyyden ovat kestäneet vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä olet jutellut, mutta minä olen saanut juurikin harrastuksista ystäviä. Nämä ystävyyden ovat kestäneet vuosikausia.

Ihan tavallisia iloisia ja neutraaleja juttuja. Ap

Joo, en tiedä, käyty on.

Pyydä suoraan jotain mukavaa tyyppiä sieltä kuorosta vaikka lounaalle tai lenkille. Luultavasti kaikki luulevat, että sinulla on ystäviä yllin kyllin. Mutta jos pyydät suoraan tutustumaan paremmin, niin luulisi onnistuvan.

Koska suurin osa ihmisistä on saanut ystäväpiirin nuorena eivätkä kaipaa muuta. He ovat tottuneet tiettyyn ystäväpiiriin ja uuden ihmisen kanssa joutuisi aloittamaan kaikki taas alusta.

Joo, kyllä se niin on, että yksimäisten tavassa vuorovaikuttaa toisten kanssa on jotain keskiverrosta poikkeavaa ja tämä saa jäämään ulkopuolelle.

Olin yli 10v palkkatöossä, työuraltani jäi yksi ystävä.  Silti olin työkaverina ilmeisen pidetty, mutta kenestäkään muusta ei tullut sellaista, jonka kanssa tavattaisiin vapaa-ajalla tai soiteltaisiin jne.

Olen nyt ollut yksityinen elinkeinonharjoittaja yli 20 vuotta ja olo on hyvin yksinäinen. Liityin metsästysporukkaankin, mutta siinäkin olen jotenkin ulkopuolinen. Paras jahtikaveri kuoli jokin aika sitten.

Muiden harrastusten kautta ei varsinaisia ystäviä ole tullut, toisaalta suurin aktiviteetti mielenkiinnonkohteiden suhteen tyntuu olevan Etelä-Suomessa. Asun Pohjois-Pohjanmaalla.

T: nimim. Assburger

Valitettava tosiasia on, että ei se ole paikasta kiinni, vaan ihmisestä.

Sosiaaliset ihmiset saavat ystäviä tai seurustelukumppaneita vaikka huoltoaseman vessajonossa. Jos sinulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja jo ennestään, ei niitä ystäviä saa missään yhteisissä harrastuksissa edes vuosien aikana.

Minä haluaisin kavereita, jotka ovat kiinnostuneita vaatteiden kunnostamisesta ja korjaamisesta sekä kierrätysompelusta. Minulle kelpaisi vaikka ompeluseura. Ikävä kyllä missään ei taida olla sellaisia olemassa. 

ystävät saadaan pääosin nuorena. Vanhemmiten siitä tulee vaikeampaa.

Sosiaaliset ihmiset pärjäävät paremmin, mutta on se heillekin vaikeampaa iän myötä.

No, ihan niin kuin muistakin harrastuksista. Ei ehkä liikuntaharrastuksista, kun kaikki vain juoksevat ja jumppaavat, ja sitten häipyvät pikaisesti suihkun jälkeen koteihinsa. Mutta taideharrastuksissa kyllä kehittyy hyviä ystävyyssuhteita, kun ollaan rauhassa ja jutellaan normaalisti. Yhteinen kiinnostus on hyvä pohja ystävyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa ihmisistä on saanut ystäväpiirin nuorena eivätkä kaipaa muuta. He ovat tottuneet tiettyyn ystäväpiiriin ja uuden ihmisen kanssa joutuisi aloittamaan kaikki taas alusta.

 

Minä en ainakaan ole noin urautunut ihminen. Minua ei haitta yhtään aloittaa uuteen ihmiseen tutustumista. Ihmisellä kun voi olla monenlaisia kavereita, joiden kanssa tehdään eri asioita. Olisi kiva jos toinen vaikka kysyisi, että oletko menossa messuille tai vaikka museon ilmaispäivään katsomaan inspiraatiota museon kokoelmista. Sitähän voisi tehdä toisen kanssa yhdessä vaikka virtuaalisen moodboardin jos nyt paikallisessa museossa ei ole sopivaa näyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa ihmisistä on saanut ystäväpiirin nuorena eivätkä kaipaa muuta. He ovat tottuneet tiettyyn ystäväpiiriin ja uuden ihmisen kanssa joutuisi aloittamaan kaikki taas alusta.

 

Minä en ainakaan ole noin urautunut ihminen. Minua ei haitta yhtään aloittaa uuteen ihmiseen tutustumista. Ihmisellä kun voi olla monenlaisia kavereita, joiden kanssa tehdään eri asioita. Olisi kiva jos toinen vaikka kysyisi, että oletko menossa messuille tai vaikka museon ilmaispäivään katsomaan inspiraatiota museon kokoelmista. Sitähän voisi tehdä toisen kanssa yhdessä vaikka virtuaalisen moodboardin jos nyt paikallisessa museossa ei ole sopivaa näyttelyä.

Se että sinä et ole urautunut ei tarkoita kaikkia... Kuten kirjoitin SUURIN OSA

Aloitin kieliopinnot työväenopistossa pari vuotta sitten. Siinä sitä tutustui ihmisiin. Sovittiin, että mennään kaikki yhdessä syömään, ja pikkuhiljaa vaihdettiin numeroita ja tavattiin kahvittelun merkeissä tunnin jälkeen, ja sitten muutenkin. Osan kanssa ollaan kielituntituttuja ja muutamasta tullut hyviäkin ystäviä. 

Pitää ehdottaa tapaamista jossain merkeissä harrastuksen ulkopuolella, niin että toinen voi tarttua siihen, muttei tarvitse erikseen kieltäytyä jos ei ole halukkuutta siihen.

Minä menisin johonkin aktivismijuttuun. Tuolla puhutaan pintaa syvemmältä, toki siinäkin varmasti kestää tutustua ja se on ok, tämä on hyväksyttävä ja hyväkin asia että yksityisasiat pidetään enimmäkseen taustalla. 

Ehkä sekin on hyväksyttävä että syvät ystävyyssuhteet saattavat edellyttää erityistä tuuria ja henkisiä ominaisuuksia. Jos häpeää epäonnistumisiaan tai on traumatisoitunut niin toiseen luottaminen on vaikeaa. Saattaa itse torjua toisen. Eli mitä paremmassa kuosissa oma elämä on niin sitä mukavampaa on tutustua. Eikä kaikilla mene erityisen hyvin nykyään. Toisaalta moni ei myöskään halua rasittaa muita murheillaan. MUtta mitenkäs sitten myöskään ystävystyt ilman rehellisyyttä?

Minä en enää jaksa olla aloitteellinen, koska kovin monta kertaa on käynyt selväksi, että ystävyyteni tai edes seurani ei ole tarpeen. Ainoat, jotka jaksavat kiinnostua minusta, ovat toisia ihmissuhteissaan ja työkuvioissaan ulkopuolisia, mutta sen olen oppinut, että kun saavat asiansa paremmiksi, yhteydenpito minuun päättyy - olen vain jonkinlainen tilapäinen laastari tai likasanko, jonne ovat voineet oksentaa pahaa oloaan.

Jos ei saa uusia ystäviä harrastuksen ulkopuolelle niin ainakin saa jotain ihmiskontakteja säännöllisesti. Kivempi on jutella yhteisestä harrastuksesta kuin vain vaihtaa pari sanaa kaupan kassan kanssa.