Lue keskustelun säännöt.
Se, joka kerran keksitään, sitä aina epäillään
20.09.2025 |
On vuosi 2006. Kerroin city.fi chatissa luottamuksella eräälle ihmiselle asioita. Muistatteko nimimerkin Koko?
Sairastin pitkään masennusta ja vihdoin olin löytänyt työpaikan, jossa viihdyin.
Kerroin chatissa, että olen saanut töitä. Tämä tieto levisi kuin kulovalkea. Alkoi armoton nettikiusaamisen. Minulta on mennyt 20 vuotta tähän. En ole saanut uutta työpaikkaa.
Tänään, tämä henkilö haluaa tutustua minuun. Mitä te tekisitte?
Kommentit (18)
Muistatteko tapauksen, Kokoa joka puolella. Siitä tuli astiasarja lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan. Hiljenin. Koska se oli ainoa vaihtoehto. Aloin tekemään toista työtä. Mutta siis olen jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Työelämä meni ja tuli.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Tämä on totta. Nettikiusaaminen tuhoaa ihmisiä.
Olen lopullisesti masentunut.
Tuo oli viimeinen niitti arkkuun. En siis oikeastaan enää yritä. Minun työelämä oli sitten tuossa.
Vaadi korvauksia astiayhtiöltä, koska nimeäsi on käytetty ilman lupaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta antaisitteko mahdollisuuden ihmiselle, joka on noin epäluotettava ja ilkeä? Ja joka on saanut minut sairastumaan psykoosiin?
Vierailija kirjoitti:
Vaadi korvauksia astiayhtiöltä, koska nimeäsi on käytetty ilman lupaasi.
Se oli ainoa hyvä asia tuossa. Minut on myös suljettu yhteisön ulkopuolelle muillakin tavoin. En tiedä miten jaksoin. Siis kuvani kera kirjoiteltiin eri foorumeille. Kävi Hennat.
Sain skitsofreniadiagnoosin. Söin lääkkeitä lähes 15 vuotta. Lääkkeet aiheutti minulle pysyväissairauden ja ties mitä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rinki - oletteko ylpeitä itsestänne?
Ihan saatanan ylpeitä varmaan. Mulla lentää oksennus, kun näen teistä lehtijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan ole ainoa. Jossain on muita ihmisiä, joille olette tehneet samoja asioita.
Kaikkia asioita ei voi enää korjata.
Myöhemmin sama taho yritti korjata tekemäänsä vahinkoa. Sain työtarjouksen HUS:sista. Edes hakematta. Valitettavasti pitkäaikaistyöttömyys oli tehnyt tehtävänsä. En enää sopeutunut. Siitäkin on kymmenen vuotta aikaa.
Nyt ostavat silloin tällöin taulujani. Ihan kiva tuokin. Saan syyllisyydestä edes jotain rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaadi korvauksia astiayhtiöltä, koska nimeäsi on käytetty ilman lupaasi.
Mitä jos alkaisin vaatia rahakkaita töitä, sellaisia itselleni kivoja. Tätä voisi jatkua seuraavat 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ostavat silloin tällöin taulujani. Ihan kiva tuokin. Saan syyllisyydestä edes jotain rahaa.
Aika hiluja ovat. Pitää maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa miettiä, mitä tietoja itsestään nettiin laittaa.
Ikävää, että sinulle on noin pahasti käynyt.
Ehkä niin. Ihmisillä on taipumus aina ennakkoluuloihin tai yleistyksiin, mutta älykäs ihminen osaa pitää senkin kohtuuden rajoissa. Ottaa tilanteet tilanteina, tapaukset tapauksina ja tutkii ja selvittää, mitä kyseisen asian taustalla on varsinkin, jos aikoo puuttuu siihen jotenkin konkreettisesti.
Valitettavssti on niin ääliöitä, jotka luulevat, että voivat osoittaa kuinka ikäviä ennakkoluulot ovat esim. toimivalla näin: Valehtelevst, sabotoivat, manipuloivat asioita tiettyyn suuntaan jopa rikoksin.
Ja sitten hihkutaan että
Voi kun ikäviä ne ennakkoluulot ja väärät huhut. Ei tuo ole oikeaa ennakkoluuloa, sitäpaitsi yleensä tuollaisissa jutuissa jo useampi tietää, että on sabotoitu mustamaalaus tsrkoituksella asioita. .
Ainoastasn muutama tulee huijatuksi, ne jotka ei niitä tajua.Jos uhri tietää niistä niin eihän hän koe olevansa sulloin ennakkoluulojen uhri, vaan valheiden ja rikosten uhri. Jos tekijä itse järjestää jotain sabotoimalla ja luulee siinä olevan jotain hihkumisen aihetta tyyliin: Lyö rautakangella polven mäsäksi ja hihkuu: Niin eikö olekin inhottavaa olla ennakkoluulojen uhri, kun luullaan, että olet vain kömpelö ta huono-onninen?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa miettiä, mitä tietoja itsestään nettiin laittaa.
Ikävää, että sinulle on noin pahasti käynyt.
Olin silloin tosi masentunut. Ja yksinäinen. Keikun mielenterveyden rajoilla. En välittänyt mistään mitään. Virheistä oppii. Kai.
Ehkä joskus pääsen tämän asian yli, enkä mieti sitä. Mutta sairastuin psykoosiin stressistä.
En varmaan menen oikeisiin töihin enää ikinä. Se oli siinä.
Sairastuin burnoutin. Irtisanoudun, sairastuin psykoosiin ja olin melkein vuoden aika huonossa kunnossa.
Mitä minun pitäisi ajatella näistä ihmisistä, nettikiusaajistani?