KUINKA MONTA KERTAA OLET OLLUT PARISUHTEESSA ELÄMÄSI AIKANA?

M

I

K

S

I

H

U

U

D

A

T

?

Vastasin "yhden" koska yhden ainoan kanssa olen jääkaapin jakanut. Ei mitkään teini-treffailut ole mitään parisuhteita.

Mikä nyt sit on parisuhteen ja satunnaisen suhteen raja.... yli kuuskymppiselle on aika monta ehtinyt siunaantua. 

Kaksikymppisenä kaksi pitkää suhdetta. Kolmikymppisenä kaksi suhdetta, toinen kesti seitsemän vuotta, toinen neljä. Nelikymppisestä eteenpäin nykyinen suhde, kestänyt jo n. 10 vuotta. Olen seurustellut lähes koko aikuisiän. Suhteet ovat päättyneet yhtä lukuunottamatta aloitteestani, kaikki hyvästä syystä. Yhdessä kohtaa pidin tietoisen kolmen vuoden tauon.

Kaksi+yksi teinisussuttelu. N.68v.

VITTUAKO SE SULLE KUULUU?

Nuorena käytiin ensin limudiscossa ja sitten yökerhossa. Kymmeniä kertoja se johti pussailuun, numeroiden vaihtamiseen ja muutamaan tapaamiseen, joihin moniin liittyi joskus myös seksiä. Lasketaanko ne?

Jos rajan vetäisi kolmen kuukauden tapailuun, niin kymmenkunta. Niistä yksi johti seitsemän vuoden avoliittoon ja toinen neljännesvuosisadan avioliittoon, mikä jatkuu edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

M

I

K

S

I

 

H

U

U

D

A

T

?

 

Nyt kuiskaan täältä kaukaa sinulle vastauksen joka on: PAREMPI NÄKYVYYS. :)

Yhteensä 8 suhdetta, joista ensimmäinen ja eka menee enemmän siihen teinitapailuun, kesti kuitenkin puolisen vuotta. Sitten seitsemän vuoden suhde, puolen vuoden tapailusuhde, jonka jälkeen tapasin mieheni. Se suhde avioliittoineen ja lapsineen kesti 18 vuotta. Avioliiton jälkeen yksi kahden vuoden suhde ja kaksi puolen vuoden tapailusuhdetta ja nyt taas oikeasti vakaassa ja rakkautta täynnä olevassa suhteessa, joka toivottavasti kestää loppuelämän. Nykyistä suhdetta kestänyt reilun neljä vuotta.

N52

Vierailija kirjoitti:

VITTUAKO SE SULLE KUULUU?

Taisi osua arkaan paikkaan? 

Minä itse en ole elämäni aikana ollut yhdessäkään pidemmässä parisuhteessa, vaikka ikäni alkaa "jo" nelosella.

Ei tämä mikään meriitti tai ansio ole. Sen sijaan mielessäni on ennättänyt käydä pitäisikö valehdella jatkossa parisuhteitteni määrä, niin pääsisin, ainakin hetkellisesti ehkä vähemmällä. 

Mutta ketä minä silloin huijaisin? Tai mitä se lopulta muuttaisi? 

En ole erakko tai mitenkään erinomaisen introvertti mutta en myöskään kovin eksovertti, niin kuin useimmat meistä. En myöskään koe olevani aseksuaali tai mitenkään erityisen uskovainen tai jonkun aatteen tai ismin sokaisema. Vielä jaksan ja haluan unelmoida ja toivoa, että löytäisin ja kohtaisin oman rakkaani ja sen yhden erityiseni, vaikka meneehän tämä eloni sinkkunakin siitähän minulla on jo kokemusta.

Mutta olisi se hienoa jos meistä kahdesta: hänrdtä ja minusta; kahdesta hyvästä voisi tulla yhdessä paremmat kuin kumpikaan yksin. 

 

 

Yhden kerran nykyinen suhde on parisuhde koska asumme yhdessä. Nuorena sitä vaan harrastin yhden yön juttuja.