Lue keskustelun säännöt.
Jos 1v 9kk ottaisi lapesi tukasta kiinni tahalleen, karjuisitko naama punaisena?
26.08.2011 |
Eli lapseni on päiväkodissa pienimpien ryhmässä, ja siellä lapset tönii ja välillä ottavat toisiaan tukasta kiinni. Heillä on käytössä jäähypenkki jonne joutuu ellei tottele. Lapseni istuu jäähyllä toisinaan, ja olen samaa mieltä siitä että jäähylle vain jos ei uskota puhetta.
Kiellän ja laitan istumaan aloilleen kotonakin, jos tarvetta on. Tosin ei paljon ole, koska meillä ei ole muita hänen ikäisiään, joita tukasta ottaa kiinni..
Tänään olimme ystäväni luona, ja lapseni otti hänen n. vuoden ikäistä lastaan tukasta toistamiseen kiinni. Sekunnin sadasosassa kaveri räjähti niin, että hänen lapsensa alkoi itkeä. Kaveri huusi naama punaisena lapselleni. Otin lapsen pois heti tilanteesta, toruin ja laitoin jäähylle istumaan. Lapseni ei tuosta huutamisesta toennut, vaan yritti hetken päästä uudelleen. Ja minä laitoin taas istumaan ilman leluja ym. hauskaa.
Lapseni käyttäytyy toisinaan näin, jos on väsynyt. Hän osaa olla myös hellä. Tukasta kiinni ottaminen tapahtui kahden päivän aikana. Lapseni siis toi myös tuttia tuolle toiselle, paijasi ja halaili. Tämän episodin jälkeen äiti piti lastaan sylissä koko ajan, eikä antanut lasten olla enää yhdessä lattialla.
Kyse ei ole siitä, ettenkö vahtisi lapseni perään ja puuttuisi vääränlaiseen käytökseen. Päinvastoin. En ole niitä äitejä, joiden mielestä on vain söpöä kun oma lapsi lyö toista lapiolla.
Miten te hoidatte tuon ikäisten lasten satunnaiset toistensa tukasta kiskomiset?
Kommentit (7)
Etkö pahastunut tuosta reaktiosta ja siitä ettei lapset enää voineet leikkiä keskenään? Ettekö puhuneet asiasta mitään? Miten 1-vuotias suostui olemaan koko loppuajan sylissä...?
Miten toimin? Kiellän ja jos kiellot eivät mene perille, keskeytän leikit ja lähdetään johonkin muualle. Meillä ainakin 1,5-vuotiaalla mikä tahansa kielletty homma "jää päälle", jos siihen hirveästi kiinnitetään huomiota, etenkin väsyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanonut mitään. Hetken olin hiljaa ja jatkoin juttua siitä mihin jäätiin.. Kaverini inhoaa poikalapsia, ja omani on poika. Vaikka hän yrittää olla lapselleni ystävällinen, hän kuitenkin aina kertoo minulle kuinka pojat ovat inhottavia ja kuinka hän kuolisi jos saisi joskus poikalapsen. Huomaan, että hän joskus oikein etsii tilaisuutta päästä osoittamaan inhonsa.
Ap
Etkö pahastunut tuosta reaktiosta ja siitä ettei lapset enää voineet leikkiä keskenään? Ettekö puhuneet asiasta mitään? Miten 1-vuotias suostui olemaan koko loppuajan sylissä...?
Miten toimin? Kiellän ja jos kiellot eivät mene perille, keskeytän leikit ja lähdetään johonkin muualle. Meillä ainakin 1,5-vuotiaalla mikä tahansa kielletty homma "jää päälle", jos siihen hirveästi kiinnitetään huomiota, etenkin väsyneenä.
1v8kk ikainen tytto. Tuo tytto on nyt noin parin kuukauden aikana alkanut aina kiskomaan muita lapsia hiuksista kun leikkivat yhdessa. Eihan siina oikein muuta voi kuin olla haukkana vahtimassa ja taman tyton aiti tietaa tasan tarkkaan miten rasittavaa se on, muttei tytto vain tajua asiaa.
Mina en siita raivoa (tietenkaan), mutta eihan se kivalta tunnu kun ei ehdi valiin ja omaa lasta sattuu.
Tuon tyton pph on luopumassa tytosta juurikin tuon tukasta vetamisen vuoksi. Pph:jalla on itsellaan suurinpiirtein saman ikainen lapsi, ja han ei kykene enaa jatkamaan kun tytto repii hanen omaa lastaan jatkuvasti hiuksista. Nyt tama kaverini lapsi on menossa sitten paivakotiin.
Mutta tuosta tytto-vastaan-poika asetelmasta... oletko varma ettei kaverisi itse olisi kuitenkin halunnut myos poikaa, ja on vain katellinen sinulle ;)
Että kuolis jos saisi poikalapsen :(( sano että rakastat poikaasi niin paljon, että vaikka kuolisit hänen puolestaan.
Eihän lapsesi käytös ollut sallittavaa, mutta minä olisin ottanu ystäväni räjähtämisen jälkeen Poikani kainalooni ja painanut kaasua. Kukaan ei räjähtele pojilleni ! Ja vihoviimeksi omassa kodissamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka vihaa poikia?
Mutta joo, olisin minäkin sanonut erittäin ikävästi lapsellesi... vaan tuskin sentään olisin naama punaisena huutanut.
Ymmärrän ystävääsi. En ole itse ihan noin toiminut, mutta olen kyllä suuttunut jos lastani (esikoista) on kohdeltu kaltoin. Vasta elämä ja useampi lapsi on opettanut minua suhtautumaan tilanteisiin iisimmin ;)