En osaa päättää, onko luovutetun munasolun käyttö oikea ratkaisu

Eettisesti väärin on toimia luonnon vastaisesti. Luonto on järjestänyt syntyvyyden säännöstelyn hyvin, miksi siihen pitää kajota sillä perusteella, että "mä haluan"?

No mikä ettei jos haave kova ja ei omilla soluilla onnistu. Punnitse kumpaa kadut enemmän, ettet saa omilla ja aikaa kuluu vai onnistutkin ehkä lahjasolulla. Tsemppiä!

Minkä ikäinen sä olet AP?

Ethän sinä sillon ole oikea äiti jos käytät jonkun toisen munasolua

Vierailija kirjoitti:

Eettisesti väärin on toimia luonnon vastaisesti. Luonto on järjestänyt syntyvyyden säännöstelyn hyvin, miksi siihen pitää kajota sillä perusteella, että "mä haluan"?

Antibiootit, rokotteet, lääkkeet ja leikkaukset ovat tällä logiikalla myös epäeettisiä. Antaa luonnon hoitaa. 

 

Suomessa jokainen lahjasolu on jonkun vapaaehtoisesti luovuttama. En siis näe mikä asiassa olisi epäeettistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä olet AP?

Olen 30-vuotias

Ja mitä tulee eettisyyteen, ajattelin jo etukäteen että miltä raskaus ja synnytys tuntuisi. Syntyisikö äidinrakkaus ensin sikiötä, sitten lasta kohtaan? Mä uskon, että syntyisi. Mutta eettinen näkökulma varmasti pohdituttaisi viimeistään siinä vaiheessa kun huomaisi eroavaisuudet lapseen.

Ap

jos pystyt elämään sen ajatuksen kanssa, että lapsi, jota kannat ei ole biologisesti tai geneettisesti sinun ja voit lasta silti rakastaa, niin miksipä et sitä tietä kävisi läpi. 

Samallahan voisitte aloittaa adoptioprosessin ja pyrkiä niihin jonoihin. Koska varmasti löyyy rakkautta adoptiolapsellekin, kun riittää vieraasta munasolusta syntyvällekin. 

Uskoisin, että kaikki nuo lapselle selittämiset ja muut on helposti selitettävissä, koska niin moni muu pari on käynyt saman läpi ja keksinyt jo hyvät keinot kertoa lapselle alkuperästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eettisesti väärin on toimia luonnon vastaisesti. Luonto on järjestänyt syntyvyyden säännöstelyn hyvin, miksi siihen pitää kajota sillä perusteella, että "mä haluan"?

Antibiootit, rokotteet, lääkkeet ja leikkaukset ovat tällä logiikalla myös epäeettisiä. Antaa luonnon hoitaa. 

 

Suomessa jokainen lahjasolu on jonkun vapaaehtoisesti luovuttama. En siis näe mikä asiassa olisi epäeettistä. 

Turhaan sä noi muut asiat tähän sekoitat. Kysehän on syntyvyyden säännöstelystä, ei sairauksien hoidoista.

On tota porukkaa täällä nytkin ihan liikaa, ei tarvita mitään keinolisääntymisiä.

Nostan, asia on meille edelleen ajankohtainen. 

Ap

Kannattaa ilman muuta! Itse ainakin kokeilisin, koska lapsihaave on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä olet AP?

Olen 30-vuotias

Ja mitä tulee eettisyyteen, ajattelin jo etukäteen että miltä raskaus ja synnytys tuntuisi. Syntyisikö äidinrakkaus ensin sikiötä, sitten lasta kohtaan? Mä uskon, että syntyisi. Mutta eettinen näkökulma varmasti pohdituttaisi viimeistään siinä vaiheessa kun huomaisi eroavaisuudet lapseen.

Ap

Onko ferritiini katsottu? Tämähän pitäisi olla raskauden näkökulmasta yli 60.

"Ja mitä tulee eettisyyteen, ajattelin jo etukäteen että miltä raskaus ja synnytys tuntuisi. Syntyisikö äidinrakkaus ensin sikiötä, sitten lasta kohtaan? Mä uskon, että syntyisi. Mutta eettinen näkökulma varmasti pohdituttaisi viimeistään siinä vaiheessa kun huomaisi eroavaisuudet lapseen.

Ap"

Minuakin vähän askarrutti asia etukäteen, mutta toive omasta lapsesta oli niin suuri, ettemme voineet olla käyttämättä tätä oljenkortta. Lahjamunasoluhoidoissahan onnistumisprosentti on vielä hyvin iso, taitaa olla 50 prosentin luokkaa.

Lapsi oli oma heti alusta asti - ei siis vain "tuntunut omalta". Huvittavaa asiassa oli, että lapsen syntymän jälkeen kaikki kommentoivat sitä, miten vauva oli aivan minun näköiseni, ja siinä nähtiin myös äitini näköä. Edelleen taustasta tietämättömät näkevät minussa ja lapsessa paljon samaa näköä. Lapsi on myös monessa suhteessa samanlainen kuin minä, toisissa asioissa taas samanlainen kuin geneettinen isänsä.

Jokainen lapsi on joka tapauksessa aina oma yksilönsä, ja voi olla, että omasta munasolustani alkunsa saanut lapsi ei muistuttaisi minua millään tavalla, ei ulkonäön eikä luonteen suhteen. Ei se geneettinen sukulaisuus ole mikään tae mistään.

Vierailija kirjoitti:

"Ja mitä tulee eettisyyteen, ajattelin jo etukäteen että miltä raskaus ja synnytys tuntuisi. Syntyisikö äidinrakkaus ensin sikiötä, sitten lasta kohtaan? Mä uskon, että syntyisi. Mutta eettinen näkökulma varmasti pohdituttaisi viimeistään siinä vaiheessa kun huomaisi eroavaisuudet lapseen.

Ap"

 

Minuakin vähän askarrutti asia etukäteen, mutta toive omasta lapsesta oli niin suuri, ettemme voineet olla käyttämättä tätä oljenkortta. Lahjamunasoluhoidoissahan onnistumisprosentti on vielä hyvin iso, taitaa olla 50 prosentin luokkaa.

 

Lapsi oli oma heti alusta asti - ei siis vain "tuntunut omalta". Huvittavaa asiassa oli, että lapsen syntymän jälkeen kaikki kommentoivat sitä, miten vauva oli aivan minun näköiseni, ja siinä nähtiin myös äitini näköä. Edelleen taustasta tietämättömät näkevät minussa ja lapsessa paljon samaa näköä. Lapsi on myös monessa suhteessa samanlainen kuin minä, toisissa asioissa

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Se vahvisti omaa toivoa siitä, että lahjasolu on hieno vaihtoehto. Sitä paitsi en haluaisi periyttää endometrioosiani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eettisesti väärin on toimia luonnon vastaisesti. Luonto on järjestänyt syntyvyyden säännöstelyn hyvin, miksi siihen pitää kajota sillä perusteella, että "mä haluan"?

Antibiootit, rokotteet, lääkkeet ja leikkaukset ovat tällä logiikalla myös epäeettisiä. Antaa luonnon hoitaa. 
 

Suomessa jokainen lahjasolu on jonkun vapaaehtoisesti luovuttama. En siis näe mikä asiassa olisi epäeettistä. 

Ai että kun hammasta alkaa särkemään, mutta kyllä luonto hoitaa! Munuaiskivet? Kipu jalostaa ihanasti! Haimasyöpä? No, ei sitä kipua kovin pitkään kestä, max muutama kuukausi. Kipulääkkeitä? Mitä turhaan! 

Asiaan. Olen luovuttanut kolmasti munasoluja. Olen 100% sitä mieltä, että nainen, joka on (mahdollisesti, en ehkä saa koskaan tietää) kantanut ja synnyttänyt jonkun näistä, on lapsen äiti, en minä. 

"Asiaan. Olen luovuttanut kolmasti munasoluja. Olen 100% sitä mieltä, että nainen, joka on (mahdollisesti, en ehkä saa koskaan tietää) kantanut ja synnyttänyt jonkun näistä, on lapsen äiti, en minä."

Iso, lämmin kiitos sinulle. <3 Olet antanut suuren lahjan perheille, joissa näistä munasoluista on mahdollisesti syntynyt lapsia.