Täytän tänään 54 v enkä ole saavuttanut elämässäni mitään! tv mies 54 v
tai olen, 9 vuotta yhteensä yliopistolla haahuilua ensin 21-28 v, fil maist humpouukista eli historiasta kaiken muun humpuuukin lisäksi, oli kiva hengailla ja opiskella ihan turhaan turha tutkinto
työttömyyttä, + 2 vuotta ala-asteen opettajana
2 vuotta teologiaa, siitä 2014-2017 paperit, työttömyys jatkuu
jippii, ruokajonoon tänään juhlistamaan synttäriä, ei perhettä ei kavereita, jotka olivat kaikki looseripaskoja ja selkäänpuukottajia srk-piireissä aikoinaan.
eipä se mittään, meen kevääksi sossukelan rahoilla varmaan Thaimaahan, mitään päämäärää ei ole enää. Asunkin syrjäisessä kaupungissa Suomessa, jossa ei tapahdu mitään ja talvi on paskaa. mutta niin on kaikki muukin.
onneksi pian Jeesus saapuu ja vie omansa pilviin ja alkaa Pedon aika ja kaikkien elämä tuhoutuu!
tv mies 54 v
Kommentit (73)
Olet selvinyt elossa ja terveenä tuonikäiseksi. Esim. Jeesus, Sylvia Plath ja James Dean eivät.
Lopeta märehtiminen ja ryhdistäydy.
N58
Ei minustakaan tullut mitään. T. Valis, 52v.
Eli koska olet tehnyt tyhmiä elämänvalintoja, muiden pitäisi kuolla?
Siinä tyypillinen uskis.
Te jotka katsotte elämänne vierestä kuin elokuvaa; mitä haluaisitte? Osaatteko nimetä? Tässäkin ketjussa joku töissä, ja silti kirjoittaa näin. Minä olen keskellä tyhjyyttä, enkä toden totta tunne katsovani sitä vierestä, vaan olen itse tyhjyyden syvin olemus. En keksi mitä jaksaisin/haluaisin/pystyisin tekemään elämässäni tämän tyhjyyden emännöinnin sijaan, joten on turha olla katkera/surullinen/epätoivoinen.
Kerrotko mitä olisi pitänyt saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Eli koska olet tehnyt tyhmiä elämänvalintoja, muiden pitäisi kuolla?
Siinä tyypillinen uskis.
kaikki me kuollaan. ateistien typeryys onkin se oravanpyörä, jossa suoritetaan "elämää" eläkepaperit mielessä pieniä nautintoja siinä matkalla etsien ja loipulta kuollaan syöpään, ja edessä on iankaikkinen helvetti
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mitä olisi pitänyt saavuttaa?
ei mitään, Jumalan läsnäolo toki, joak katosi 20 vuotta sitten. ja ehkä vaimo ja lapsia ja joku järjestys arkeen, missio, intohimo kuolla jonkun asian tai maan tai heimon puolesta, muttei suomalaisten loosereiden takia
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mitä olisi pitänyt saavuttaa?
Tätä minäkin aina jaksan ihmetellä. Meillä on kaikilla kohtalomme, johon toki valinnoilla voi rajallisesti vaikuttaa. Minä sairastan vaikeasti ja etenevästi, enkä edes jaksaisi tai pystyisi elämään tämän tapahtumarikkaampaa elämää. Saatika sitten joku sodan lapsiseksiorja. Mitä hän saavuttaa? Miten olisi voinut vaikuttaa kohtaloonsa?
Harmi, kun vielä kaiken tuon päälle veikkaat väärää hevosta.
En minäkään mutta hauskaa on ollut.
Et ole AP ainoa. Meitä on paljon muitakin.
Itse opiskelin "järkevän ja työllistävän" tekniikan alan ammatin, ja pääsin nauttimaan yt-kierteestä. Työtä -lomautusta - työtä - lomautusta - työtä - sairastuminen ja osatyökyvyttömyyseläke - irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä - työttömyyttä - pätkätöitä - työttömyyttä - pätkätöitä -työttömyyttä jne.jne..
Nyt olen ollut taas lähes vuoden työttömänä ja siitä osan sairauslomalla. Sairausloma jatkuu vuoden loppuun...
Hallituksen mielestä on minun syytäni, että valtion talous sakkaa. Rangaistuksia satelee ja kuulemma töihin meneminen olisi taloudellisesti kannattavaa.
Vaan eipä sitä elämässä mitään ihmeellisiä saavutuksia tarvitse tehdä. Tärkeintä on tehdä asioita, joista itse nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mitä olisi pitänyt saavuttaa?
Ap:n ongelmana on se, ettei halua tehdä töitä, joita historian tai teologin koulutuksella voi tehdä tai ei halua muuttaa töiden perässä. Voi olla, ettei ap. ole erikoistunut esim opettajaksi tai papiksi. Se helpottaisi kummasti. Sanotaan, että historian opettajille on töitä heikosti, mutta jokainen tietämäni opettaja on töissä. Tiedän heitä ikäluokissa 30-65. Papeista on paikoitellen pulaa. Itsellä on on yhdistelmä historia ja uskonto ja töitä on ollut enkä ole saanut niitä puolison siivellä. Itsekin valmistuin työttömäksi maisteriksi vuonna 1993, mutta järkisyistä suoritin opetusharjoittelun vuonna 1996, vaikken mitään palavaa halua opettamiseen tuntenutkaan.
Kun eräältä yrittäjältä kysyttiin yrityksen kasvusuunnitelmia hän vastasi kysymykseen kysymyksellä miksi pitäisi laajentaa yrityksen toimintaa ja lisätä tuottoa jos on tyytyväinen yritykseensä ja sen tuottoon sellaisena kuin se nyt on. Samoin se on ihmisen elämän kanssa eli miksi pitäisi edetä johonkin elämässään jos on tyytyväinen elämäänsä juuri sellaisena kuin se nyt on.
Asiat voisi olla huonomminkin. Olet sentään mies!
Vierailija kirjoitti:
Te jotka katsotte elämänne vierestä kuin elokuvaa; mitä haluaisitte? Osaatteko nimetä? Tässäkin ketjussa joku töissä, ja silti kirjoittaa näin. Minä olen keskellä tyhjyyttä, enkä toden totta tunne katsovani sitä vierestä, vaan olen itse tyhjyyden syvin olemus. En keksi mitä jaksaisin/haluaisin/pystyisin tekemään elämässäni tämän tyhjyyden emännöinnin sijaan, joten on turha olla katkera/surullinen/epätoivoinen.
Yleensä menestyjistä nähdään vain se lopputulos, ei sitä työtä, jota sen eteen on joutunut tekemään.
Elämän tarkoitus on murheen karkoitus.
Mulla vähän sama tunne, vaikka olen hieman nuorempi. Teologiaa myös opiskellut yhdessä elämänvaiheessa. Tosin nyt olen ollut vakityössä useamman vuoden, siltä osin ok. Elämä menee vähän kuin katsoisi vierestä elokuvaa, tylsää sellaista.