Lue keskustelun säännöt.
Olen luvannut lähteä keikalle, mutta en haluakaan lähteä. Hirveä ahdistus
06.09.2025 |
Olen kuvannut lähteä, mutta nyt ajatus tuntuu ihan tosi raskaalta. En ole jotenkaan pysynyt ikäni perässä ja kuvittelen aina että on kiva lähteä. Kun hetki koittaa, niin tulee kauhea vastarinta. Pitäisi matkustaa toiseen kaupunkiin, jäädä yöksi kaverille kun viimeinen juna lähtee ennen kuin keikka edes alkaa. Ikää siis 45. En vain enää halua nukkua vieraassa paikassa. Haluan mennä ajoissa kotiin. Kaveri odottaa ja mua ahdistaa kun väärin olisi peru- kun toinen odottaa innoissaan (nuorempi ihminen ja perheetön).
Kommentit (9)
Perut. Et ole mitään velkaa kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sitten on kuitenkin hauskaa, kun vaan pääsee tuon lähtöahdistuksen yli.
Lisäksi ne ovat hirvittävän kalliita ja turhia, musiikki niin kovalla että korvat soi ja päätä särkee ja iso lauma äo 80 kalluja liikkeellä mölisemässä ja tappelemassa. Ei kiitos.
Normaalia tuollanen, mutta siitä pääsee yli kun vaan ottaa itseänsä niskasta kiinni ja lähtee. Eri asia sitten, jos kyse on sairaalloisesta ahdistuksesta, sitten voi jo kertoa vaikka valkoisen valheen jos ei oikeasti pysty lähtemään. Veikkaan ensimmäistä. Lähde vaan ja pidä hauskaa, on se sallittua meille vanhemmille ihmisillekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä enää ikinä lupaa lähteä tuollaisiin mukaan. Totaalista ajanhukkaa. Mieluummin liikuntaa, hyvää ruokaa, lepoa ja hyvät yöunet omassa kodissa. Musiikkia voi kuunnella kaiuttimesta kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aioitte keikata?
😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polttoleikkausvehkeet Hiacen takaloosterissa viikonloppukeikalle teollisuusalueelle.
Nyt vaan vaikka väkisin lähdet - todennäköisesti sulla on hauskaa ja ahdistukset unohtuu. Joskus on pakko mennä epämukavuusalueelle, sellasta on elämä. Mutta enemmän sä kadut jos perut ja kotona möllötät.