Minkälaisia oikein on nää paljon puhutut leikkipuistot?

Leikkipuisto on joko valvottu tai valvomaton, yleensä lasten tai varhaisnuorten yleiseen käyttöön ajanviettopaikaksi tarkoitettu puisto tai puiston osa, johon on sijoitettu lapsille ja joskus myös aikuisille suunniteltuja palveluja, leluja tai laitteita. Usein leikkipuiston suunnittelussa pyritään ottamaan perheet huomioon ja tästä syystä leikkipuistosta saattaa löytyä esimerkiksi pöydät eväiden nauttimista varten.



Leikkipuiston yhteydessä saattaa toimia myös esimerkiksi koulu, päiväkoti, kahvio, nähtävyys tai yritys.



Leikkipuisto voi olla esimerkiksi kaupungin, kunnan tai yksityisen tahon ylläpitämä. Leikkipuistot yleisesti ottaen pyritään suunnittelemaan turvallisiksi myös pieniä alueen käyttäjiä varten sekä kestämään vaihtelevia sääolosuhteita ja ilkivaltaa.



Leikkipuistoon sijoitettuja yleisimpiä laitteita tai asioita ovat esimerkiksi



Kiipeilyteline

Liukumäki

Keinu

Hiekkalaatikko

Leikkimökki

Helsingissä, jossa asumme leikkipuistoja on aika tiuhasti. Itse olen ollut aktiivikäyttäjä siitä asti kun lapseni oli 3 kuukautta. Kävimme perhevalmennuksessa koko perhe muutaman kerran ja samassa leikkipuistossa (ei meidän lähin vaan oli muutaman kilometrin vaunu tai bussimatka sinne) kävimme vauvakahvilassa. Eli siis äitien itse organisoimassa avoimessa tapaamisessa, joka järjestettiin kerran viikossa. Joku leipoi jotakin ja leivonnaisia ja kahveja sai pientä korvausta vastaan. Tärkeintä oli kuitenkin vertaistuki. Vauvat makoilivat lattialla ja heistä keskusteltiin. välillä imetettiin tai muuten syötettiin lapsia ja isoimmat konttailivat tai ehkä jo kävelivät yms. Mulle tämä oli todella tärkeä henkireikä ja sain sieltä ystäviä. Sitten kun lapseni oli noin vuoden ikäinen aloimme käydä aktiivisesti lähileikkupuistossamme, joka on ihan parin sadan metrin päässä. Kesäisin ulkoilemme paljon piha-alueella, jossa on lapsen erityisiä suosikkeja kolmipyöräisiä ajettavia, hiekkalaatikko, keinut ja kiipeilytelineet. Kesällä tiettynä aikana myös uima-allas. Talvella lumiaikana on sitten taas pulkkia ja sen sellaista mitä saa käyttää. Syksystä kevääsen sisällä on erilaisia työntekijöiden vetämiä touhutuokioita tiettyinä aikoina ja aina puiston auki ollessa avoimet ovet. Eli pääsee vessaan ja eväitä syömään sekä leikkimään myös sisälle. Meille lähileikkipuisto onkin ollut kuin toinen olohuone. Puistossa on mukava henkilökunta jonka kanssa voi myös jutella samoin kuin muiden kävijöiden kanssa. Toiset vanhemmat ovat innostuneita leikkipuiston sisätarjonnasta ja käyvät siellä usein lasten kanssa toiset taas eivät sisätiloissa käy juuri koskaan. Ihan sen mukaan mistä kukin tykkää siis mennään. Lähileikkipuistomme on nyt ollut jo pidempään remontin vuoksi suljettuna ja olemme käyneet kesän aikana useammassakin kauempana olevassa leikkipuistossa. Kaikilla leikkipuistolla vaikuttaa olevan vähän kuin oma luonteensa.



Sitten taas eräässä suomalaisessa keskisuuressa kaupungissa, jossa on lapseni mummola ovat kaikki leikkipuistot käsittääkseni sellaisia, ettei niissä ole sisätiloja. Kaupungin keskustassa on ihan lähekkäin kolme tällaista mukavaa leikkialueita keinuineen yms. vempeleineen. Ihan mukava niissä on käydä mutta vaikuttavat aika karuilta siihen nähden mihin on tottunut Helsingissä. Lähinnä kesäaikaan ovat mukavia tosin talvellakin niihin on esim. tapahtuimien yhteydessä tehty jääveistoksia yms eli on kyllä hauskaaa katsottavaa ja lapsi oli ihan kiinnostunut talvellakin puistossa käynnistä. Jos asuisin tuolla ei varmasti tulisi käytyä niin usein (matkaa leikkipuistoihin ehkä noin kilometri mummolasta) jollemme asuisi ihan vieressä mutta kävisimme esimerkikisi kauppa- kahvila yms. reissujen yhteydessä ja varmaan välillä ihan muutenkin. Itse olen sellainen, etten viihdy kotona neljän seinän sisällä lapsen kanssa kovin pitkään ja kaipaan juttukaveria ja vähän enemmän kontakteja kuin omalta pihalta löytyy eli luultavasti pienemmässäkin kaupungissa kävisin melko usein puistoissa vaikka matkaa olisikin jonkin verran (en lähtökohtaisesti edes muuttaisi kovin kauas puistoista yms.) Tässäkin kaupungissa on kyllä sitten aivan upea leikkipaikka kaupungin puolesta museon yhteyteen järjestetty ja siellä on myös leikittäjiä mutta sisäänpääsy sinne maksaa.



Emme liiku autolla, sellaista ei perheemme edes omista. Joten liikumme kävellen tai bussilla.



Tässä siis yhden äidin varsin subjektiivisia puistokokemuksia kahdesta kaupungista, joiden leikkipuistoja olemme aktiivisesti käyttäneet. Kaksivuotias lapseni itse usein toivoo pääsevänsä puistoon ja nimeää eri puistoja joihin haluaisi mennä.

on leikkipuisto kävelymatkan päässä, käydään arkipäivisin 2v lapsen kanssa siellä, koska omalla pihalla ei ole kovin paljon tilaa leikkiä. Eikä meillä ole liukumäkiä, kiipeilytelineitä tai muitakaan isompia rakennelmia. Puistossa on myös puistotäti, jolle lapsen voi jättää aamupäiväksi leikitettäväksi, jos on tarvetta hoitaa virallisempia asioita ilman lapsia. Puistossa on myös paljon muita lapsia, joten samalla lapsi oppii ottamaan muita lapsia huomioon siellä leikkiessään.

Helsingissä, jossa asumme leikkipuistoja on aika tiuhasti. Itse olen ollut aktiivikäyttäjä siitä asti kun lapseni oli 3 kuukautta. Kävimme perhevalmennuksessa koko perhe muutaman kerran ja samassa leikkipuistossa (ei meidän lähin vaan oli muutaman kilometrin vaunu tai bussimatka sinne) kävimme vauvakahvilassa. Eli siis äitien itse organisoimassa avoimessa tapaamisessa, joka järjestettiin kerran viikossa. Joku leipoi jotakin ja leivonnaisia ja kahveja sai pientä korvausta vastaan. Tärkeintä oli kuitenkin vertaistuki. Vauvat makoilivat lattialla ja heistä keskusteltiin. välillä imetettiin tai muuten syötettiin lapsia ja isoimmat konttailivat tai ehkä jo kävelivät yms. Mulle tämä oli todella tärkeä henkireikä ja sain sieltä ystäviä. Sitten kun lapseni oli noin vuoden ikäinen aloimme käydä aktiivisesti lähileikkupuistossamme, joka on ihan parin sadan metrin päässä. Kesäisin ulkoilemme paljon piha-alueella, jossa on lapsen erityisiä suosikkeja kolmipyöräisiä ajettavia, hiekkalaatikko, keinut ja kiipeilytelineet. Kesällä tiettynä aikana myös uima-allas. Talvella lumiaikana on sitten taas pulkkia ja sen sellaista mitä saa käyttää. Syksystä kevääsen sisällä on erilaisia työntekijöiden vetämiä touhutuokioita tiettyinä aikoina ja aina puiston auki ollessa avoimet ovet. Eli pääsee vessaan ja eväitä syömään sekä leikkimään myös sisälle. Meille lähileikkipuisto onkin ollut kuin toinen olohuone. Puistossa on mukava henkilökunta jonka kanssa voi myös jutella samoin kuin muiden kävijöiden kanssa. Toiset vanhemmat ovat innostuneita leikkipuiston sisätarjonnasta ja käyvät siellä usein lasten kanssa toiset taas eivät sisätiloissa käy juuri koskaan. Ihan sen mukaan mistä kukin tykkää siis mennään. Lähileikkipuistomme on nyt ollut jo pidempään remontin vuoksi suljettuna ja olemme käyneet kesän aikana useammassakin kauempana olevassa leikkipuistossa. Kaikilla leikkipuistolla vaikuttaa olevan vähän kuin oma luonteensa.

Sitten taas eräässä suomalaisessa keskisuuressa kaupungissa, jossa on lapseni mummola ovat kaikki leikkipuistot käsittääkseni sellaisia, ettei niissä ole sisätiloja. Kaupungin keskustassa on ihan lähekkäin kolme tällaista mukavaa leikkialueita keinuineen yms. vempeleineen. Ihan mukava niissä on käydä mutta vaikuttavat aika karuilta siihen nähden mihin on tottunut Helsingissä. Lähinnä kesäaikaan ovat mukavia tosin talvellakin niihin on esim. tapahtuimien yhteydessä tehty jääveistoksia yms eli on kyllä hauskaaa katsottavaa ja lapsi oli ihan kiinnostunut talvellakin puistossa käynnistä. Jos asuisin tuolla ei varmasti tulisi käytyä niin usein (matkaa leikkipuistoihin ehkä noin kilometri mummolasta) jollemme asuisi ihan vieressä mutta kävisimme esimerkikisi kauppa- kahvila yms. reissujen yhteydessä ja varmaan välillä ihan muutenkin. Itse olen sellainen, etten viihdy kotona neljän seinän sisällä lapsen kanssa kovin pitkään ja kaipaan juttukaveria ja vähän enemmän kontakteja kuin omalta pihalta löytyy eli luultavasti pienemmässäkin kaupungissa kävisin melko usein puistoissa vaikka matkaa olisikin jonkin verran (en lähtökohtaisesti edes muuttaisi kovin kauas puistoista yms.) Tässäkin kaupungissa on kyllä sitten aivan upea leikkipaikka kaupungin puolesta museon yhteyteen järjestetty ja siellä on myös leikittäjiä mutta sisäänpääsy sinne maksaa.

Emme liiku autolla, sellaista ei perheemme edes omista. Joten liikumme kävellen tai bussilla.

Tässä siis yhden äidin varsin subjektiivisia puistokokemuksia kahdesta kaupungista, joiden leikkipuistoja olemme aktiivisesti käyttäneet. Kaksivuotias lapseni itse usein toivoo pääsevänsä puistoon ja nimeää eri puistoja joihin haluaisi mennä.

ovat nuo leikkipuistot joissa on sisätiloja. Yleensä leikkipuisto on vaan puisto (kenttä, mikä lie) jossa on erilaisia leikkivälineitä. Joko aidattu tahi ei.