Olen täysin yhteiskunnasta syrjäytynyt äiti ja olo on neuvoton

Hankala sairaus ja masennus. Vietän lapsen ollessa koulussa aikani yksin ja jotenkin tässä viimeisen vuoden aikana on tyrehtynyt vähäisetkin kontaktit ihmisiin.

Yleensä olen kivuissa ja lääkityksen jälkeen tarvitsen lepoa ja jo ihan viedäkseni päivän läpi lapseni kanssa. Tällaisina kivuttomina päivinä taas olen todella turhautunut ja yksinäinen, kun ei todella ole ketään kenen kanssa puhua.

On hankalaa koittaa tutustuakaan, kun olen niin kujalla työelämästäkin. Mietin nykyään usein, että mitä ihmeen elämää se tällainen on. Onko täällä muita jotka samaistuu ja kuinka pärjäilette?