Kääk, varmaan kohta murhaan anopin....
On sellainen totuuden torvi vaikka minkäänlaista sopivaisuudentajua, töräyttelee mitä ja missä vaan. Ja on vielä vähän ilkeäkin mikä on kehno yhdistelmä.
Nyt toitotti mielipiteitään kaksoistutkinnossa aloittaneelle nuorelle joka suurella vaivalla pusasi kasaan ekan jakson kurssitarjottimen ja on ymmärrettävästi vähän hukassa vielä kun pitää lukio-opinnot sovittaa ammattiopintojen kursseihin.
Että turhaan sä sinne ammattikouluun tyhmien joukkoon menit, ei siitä valkolakista mitään iloa sulle ole kun se ei ole oikea tutkinto kun on amiksessa suoritettu.
No, jokaiselle mielipide sallittakoon mutta voisiko edes kerran pitää omana tietonaan varsinkin kun sitten samaan hengenvetoon torppaa nuoren mielipiteen.
Puuh, voisin kertoa sata esimerkkiä lisää anopista jonka mielestä jokainen saa lausua missä tilanteessa vaan oman mielipiteensä huolimatta siitä että se loukkaisi useampia ihmisiä. Kuten nyt sekin kun täräytti sukujuhlissa toipumassa olevalle anorektikolle että "herranjestas ku sää oot kuun haudasta noussu vaikka sinne sä taisit olla matkallakin".
Tai häissä morsiammelle että "toi sun pukus on kyllä mauton".
Tai valmistujaisjuhlassa aikuisopiskelijalle että "normaalit ihmiset kyllä opiskelee ittelleen ammatin nuorena".
Kiitos kun sain avautua. Tuli taas yliannos tuota naista!
Kommentit (14)
laukoo tosiaan vastaavanlaisia tyyliin oletpa sä lihava ja minulle joka olen hoikka:kyllä lihaa pitää olla luitten päällä. Ei ihme, ettei tuollaista ilkimystä kukaan jaksa paria tuntia pidempää.
Jos olet aina ollut asiallinen sitä kohtaan, niin tuossa kohtaa kyllä sinuna antaisin takaisin oikein kunnolla ja kerrankin! Eikä se ole asiatonta, vaan sun velvollisuutesi suorastaan. Sano sille niin napakasti, että tajuaa selvästi ylitelleensä rajoja! Siis mennä nyt sanomaan opiskelevalle ahkeralle nuorelle jotakin tuollaista, mokoma ilkeä toisten tunteista piittaamaton narsisti. :(
Ja on kyllä omaakin kokemusta jostakin hieman tuollaisesta. Mutta yrittäkööt yhdenkin kerran tehdä sitä minun tulevaa omaa rakasta lastani kohtaan, niin mä käyn silmille kuin leijonaemo.
on tosiaan ihan elävässä elämässä oma av-mummo riesana, otan osaa!
on tosiaan ihan elävässä elämässä oma av-mummo riesana, otan osaa!
Ei ole mitään hiton jotakin YHTÄ TOTUUTTA, jota saa sitten tämän tyyppinen "suorasuu" laukoa missä vaan YHTENÄ TOTUUTENA, piittaamatta miten pahalta se toisissa tuntuu ja kuinka se pilaa tunnelmat. Ne on sen yhden ihmisen mielipiteitä, jotka hän toki saa itsellään pitää, mutta että onko meillä kaikilla oikeus alkaa laukoa mitä sontaa sylki vaan suuhun tuo missä vaan seurassa? Harva kai niin haluaa oikeasti edes koskaan toimia, jos välittää muidenkin tunteista. Eria asia jos ihan kysymällä kysytään, mutta voi siinäkin miettiä aika tarkasti mitä sanoo! Tästä maailmasta tulisi sillä hetkellä aivan elinkelvoton paikka, jos kaikki tekisivät noin, koska suht normaali ihminen nyt vaan osaa pitää mölyjä mahassaankin, eikä ylipäänsä asennoidu noin ilkeästi ja vähättelevästi ja kaikkitietävästi muihin elollisiin. Eli ei ole edes tarvetta lytätä muita noin, jos ei ajatusmallit ja asenteet siellä päässä ole tuollaiset muita väheksyvät.
takaisin ihan suoraan: "Kuules kurppa! Sun sanomiset ärsyttää niin monia että kohta joku viiltää sulta leipäveitsellä kurkun auki. Hautajaisissasi kukaan ei itke, päinvastoin kaikki nauravat kun kuoppa lapioidaan umpeen!"
Hirveä mummo, mutta yhdessä osui oikeaan: sillä PELKÄLLÄ yo-tutkinnolla ei tosiaan tee mitään. Tai no, saa pitää "kivaa" lakkia:P
Tai oli, olen vihdoin tainnut saada hänet tässä vuosien kuluessa (14v naimisissa) ymmärtämään että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin sietää olla hiljaa.
On arvosteltu hääpuku ja -meikki, raskaaksi tulemiset, kaikki lasten nimet, ensimmäinen oma kotimme, minun ulkonäkö kun olin hiukan ylipainoinen ja toisaalta nyt kun olen hänen mukaansa liian laiha (BMI 20). Hän on huomautellut myös mielestään rumista lasten vaatteista ja sisustuksestamme.
Miehen mielestä asiassa ei ole mitään outoa tai syytä ottaa sitä itseensä "kun aina se on ollut sellainen". Lopulta räjähdin anopille erään kerran kun suhteessamme miehen kanssa oli menossa hankala vaihe ja sain kuulla anopilta että olen niin huono äiti etten ansaitse lapsia. Silloin annoin tulla myös kaiken tuosta ärsyttävästä jatkuvasta haukkumisesta ja vaikka se kerta menikin pelkäksi riitelyksi niin siitä alkoi sitten pikkuhiljaa tilanne parantua. Saimme miehen kanssa välit selvitettyä ja nykyään anoppi ei onneksi enää mitään kovin pahoja juttuja heittele (vaikka joskus selvästi mieli tekisi).
lämmintä ja muutkin hyväksyvää -tai edes neutraalia puhetta- kuitenkaan tule. Haukut ja vähättelet aina vaan, paitsi joitakin sinun mielestäsi oikeanlaisia suosikkejasi. :( Että ole mitä mieltä olet, mutta nyt lohkaisit sen viimeisen kerran. Kahvittele perkeleen ilkimyskäntty seuraavan kerran ulkoportailla, niin me muut, jotka osaamme edes vähän miettiä sanomisiammekin, voimme olla pahoittamatta mieliämme sanojesi takia. Ja ihan vaan nauttia kahvittelusta.
jonkinlaisena hyveenä. Eli on jotenkin muka hyvä, kun on olemassa yksi rohkea henkilö joka uskaltaa sanoa "totuuden" asioista ja kaikki muut ovat jotain hymisteleviä typeryksiä. Kyseenalaistan kyllä tuollaisen rohkeuden, sori nyt vaan.
Tai oli, olen vihdoin tainnut saada hänet tässä vuosien kuluessa (14v naimisissa) ymmärtämään että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin sietää olla hiljaa.
On arvosteltu hääpuku ja -meikki, raskaaksi tulemiset, kaikki lasten nimet, ensimmäinen oma kotimme, minun ulkonäkö kun olin hiukan ylipainoinen ja toisaalta nyt kun olen hänen mukaansa liian laiha (BMI 20). Hän on huomautellut myös mielestään rumista lasten vaatteista ja sisustuksestamme.
Miehen mielestä asiassa ei ole mitään outoa tai syytä ottaa sitä itseensä "kun aina se on ollut sellainen". Lopulta räjähdin anopille erään kerran kun suhteessamme miehen kanssa oli menossa hankala vaihe ja sain kuulla anopilta että olen niin huono äiti etten ansaitse lapsia. Silloin annoin tulla myös kaiken tuosta ärsyttävästä jatkuvasta haukkumisesta ja vaikka se kerta menikin pelkäksi riitelyksi niin siitä alkoi sitten pikkuhiljaa tilanne parantua. Saimme miehen kanssa välit selvitettyä ja nykyään anoppi ei onneksi enää mitään kovin pahoja juttuja heittele (vaikka joskus selvästi mieli tekisi).
Tuossa kohtaa mä kyllä valitsisin olla olematta missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Mies sitten menisi kyläilemään aivan vapaasti -jos huvittaa ja kirjoitelkoot kortitkin yms. mutta mä en koe mitään velvollisuutta olla KENENKÄÄN loputon sylkykuppi. Sellainen tappaa ihmistä sisältä, ei siihen VOI suostua. Ei keneltäkään voi sellaista vaatia loputtomiin, eikä se ole milloinkaan oikein! :/
Joskus mietin, että itkeeköhän monikaan tuollaisten hautajaisissa sitten joskus. Vai tunteeko hänen kohteenaan olleet vain mielessään helpostusta, kun ei tarvitse koskaan enää tulla haukutuksi ja halvennetuksi niin julmasti...
Lapsuudessani muistan kun olin usein todella onneton heidän kommenttiensa vuoksi. Esim. kun harjoittelin kotona tanssi-esitystä niin isä saattoi tulla sanomaan esim. "Toi on ihan kamalan näköistä, et osaa kyllä yhtään. Lopeta tuo harrastus, nolaat itsesi". Olin tuolloin ala-asteella. Teininä kun laittauduin rippijuhliini niin isäni sanoi "Näytät ihan venäläiseltä ilotytöltä". Mutta osaa se äitikin. Kun halusin opiskella lähihoitajaksi, hän kommentoi "Miten kehtaan kertoa kellekään että menet tuollaiselle luuserikurssille". Yms.
Minulla on 4-vuotias lapsi ja en halua että hän tapaa kovin usein vanhempiani. Lapsen itsetunto romuttuu heidän seurassaan. Eivät siis osaa kehua edes lapsenlastaan, esim. piirrustuksia joita näyttää tai voimistelutemppuja. Isäni yleensä nauraa niille.
Vanhempani eivät ole ihan normaaleja psyykeltään, tajusin sen aikuisena. Mutta lapsena/nuorena heidän kohtelunsa aiheutti minulle masennusoireita.
Tietenkään kenellekään ei saisi töräytellä, mutta etenkin nuoret ottaa nuo välillä todella vakavasti, saattavat jäädä hautumaan mieleen pitkäksi aikaa. Esim. juuri tuolle kaksoistutkintoa suorittavalle, voi harmi sentään.