Onko kukaan joutunut aloittamaan nelikymppisenä täysin nollasta uudelleen ja jos niin oletko noussut sieltä?

Olen varma, että monikin on.

Joo. Ammattikoulun kautta pääsin töihin. Taustalla 20 vuotta sitten suoritettu amk-tutkinto, jolla ei tehnyt enää mitään ja paljon työttömyyttä.

Jouduin kuusikymppisenä ja oli rankkaa. Omat virheelliset ratkaisut syynä. Vaikea oli hyväksyä, että nollassa ollaan vanhana miehenä. Olen DI. 

Tarkoitatko aineellisesti? Onhan jo kokemuksetkin enemmän kuin nolla, elämänkokemus ja jopa viisaus siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi omalla kohdalla.

Mitä tapahtui? Eikö sulla ole työtä tai koulutusta, läheisiä tai ystäviä tukena? Onhan se kurjaa jos joutuu kodin ja huonekalut yms kaikki hankkimaan, ehkä jostain järjestöistä ja sosiaalitoimesta saa apua. Se materian hankkiminen on kuitenkin varmaan pienempi ongelma kuin esim täydellinen tukiverkoston puute

Määrittele se nousu? Vaatekaapillinen vai peräti vaatehuoneellinen vaatteita?

Kyllä. Oli perhe ja asuimme ulkomailla jne. Tuli ero. Muutimme Suomeen. Miehellä omaisuutta, minulla ei juurikaan kun olin panostanut perheeseen. Olin hyvin rikki. Just ja just jaksoin töitä tehdä ja hoitaa lapset. Terapia auttoi pahimman yli ja vähitellen aloin saamaan otetta elämästä. Perustin yrityksen ja se alkoi menestyä ja nyt olen todellakin omillani. On asunto hankittu ja uusi suunta elämässä ja olen innoissani uusista haasteita. Täysin nollasta aloitin kolmen lapsen yh: na.

Olen aloittanut uudestaan kolmikymppisenä ja nelikymppisenä, nyt 45 ja asiat oikein hyvin. Tsemppiä ap, kaikki järjestyy kyllä ja oppia ikä kaikki.

Tuli ero ja tytöt loppui. Nelikymppisenä kävin ammattikurssin, pääsin töihin ja kymmenen vuoden kuluttua yrittäjäksi. Nyt olen eläkkeellä. Hyvin meni.

Eron jälkeen 45 -vuotiaana. Olin hoitanut lapset ja panostanut perhe- elämään. Ei omia säästöjä. Ylemmästä keskiluokasta tipuin kaksioon vuokralle 3 lapsen kanssa. 

Selvittiin ja vahvat siteet nyt toisiimme. Nyt juuri vanhin muuttamassa omilleen. Kaikki selviydyttiin.

Ero tuli kun olin 43 vuotias. Kaikki meni. Asun nyt vuokralla pienessä asunnossa.

Ennen eroa oli ihana asunto meren rannalla, mökit, veneet ja 2 kallista autoa. Lomat ulkomaille aunakin 2 kertaa vuodessa. Lapset harrastuksineen. Nyt ei varaa lasten harrastuksiin. Selviydytään kuitenkin. 

Mitä tarkoitetaan uudelleen aloittamisella? Olen vain utelias, miten eri tavoin sen voi ymmärtää.

Nelikymppinen on vielä nuori. Työelämääkin 25 vuotta jäljellä, valtaosa.

Ero ja yritys onnettomuuden vuoksi nurin. Tulipalo kotona ja siinä yhteydessä paloi myös oma auto. Jäljelle jäi polkupyörä ja loppututkinto, jolla pääsi valtiolle töihin, 13 vuodeksi, kunnes saneerattiin ulos. Siitä lähtien työttömänä. Ei siis välttämättä enää nouse mutta hengissä ollaan ja pysytään.

Pitkä parisuhde romahti ja loppui vähän ennen koronaa. Työt loppuivat kun korona alkoi. Oikeastaan kaikki mille elämä oli rakentunut romahti pois alta n. puolessa vuodessa.

Siinä oli vähän nieleskelemistä kun istui yksin kotona ja elämässä ei ollut oikein mitään. Sain kuitenkin voimia meittiä asioita kokonaan puhtaalta pöydältä. Ja onneksi pankkitilillä oli vähän varallisuutta. Päädyin tekemään täydellisen maisemanvaihdoksen, ja downsihftaamaan koko elämäni. Asiassa auttoi myös se, että minulla oli sellaista osaamista, että pystyin työllistämään itse itseni. Mutta kyllä oli vaikeaa istua yksin mökissä ja yrittää löytää töitä keskellä korona-aikaa. Mutta kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Olen nyt tyytyväinen elämääni, ja uusi kumppanikin löytyi sieltä uudesta paikasta.