Lue keskustelun säännöt.
Olen koko työurani melkolailla vain "hengaillut"
15.08.2025 |
90-luvulla tein hetken aikaa ruumillista, raskasta työtä, mutta muutaman vuoden jälkeen pääsin työnjohtoon, joka oli pitkälti tuntien hyväksymistä ja tavaran tilaamista, eli aika helppoa hommaa. Olin varmaan huono esimies, mutta sain silti palkkani helpolla. 2000-luvun alkupuolella hain seuraavaa ura-askelta tehtailemalla hakemuksia erilaisiin päällikko-tason työtehtäviin. Urakehitykseni oli paperilla hyvä, joten minut palkattiin osaston päälliköksi tehtaalle.
Sama juttu tehtaalla, homma oli melko yksinkertaista ja helppoa, pientä kuukausituloksen selittelyä ja rutiinien toistoa. Varmaan jälleen olin huono esimies, mutta tästä huolimatta notkuin paikan riesana melkein kymmenen vuotta, kunnes hain jälleen seuraavaa työtä, korkeatasoisempaa paikkaa. Pääsin haastattelussa puhumalla ja testeissä hyvin pärjäämällä lopulta valtion hommiin johtajaksi ja olen ollut tässä työssä tähän päivään asti tekemättä juuri mitään ihmeellistä. Olen varmaan Suomen surkein johtaja, mutta eipä se näytä ketään haittaavaan. Lähinnä puhun paskaa ihmisten kanssa ja esitän kiireistä. Omille hommille jää hyvin aikaa työaikanakin.
Tulot ovat olleet hyvät ja eläkettäkin sitä myöden kertynyt kivasti. Vielä pitäisi hengailla noin 15 vuotta, niin pääsee tästäkin pienestä vastuusta eroon, mikä nyt on. Elämä on ollut mukavaa tällaisena syöpäläisenä ja paperilla minua voi kutsua jopa menestyneeksi. On talo, mökki, perhe, koira ja kaksi autoa. Ulkomaillakin käydään joka vuosi.
Ajankulukseni näin työpäivänä, haluaisin kuulla teiltä ikäviä kommentteja siitä, miten huono ihminen olen. Saa kertoa :)
Kommentit (7)
Aika rehellinen kuvaus, et ole yksin.
Tuntuuko, että olet päässyt käyttämään potentiaalisi? Vai onko se edes kiinnostanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vähän samanlainen. Olen tosin ollut koko urani yksityisellä puolella töissä. Mutta olen patalaista eikä mua kiinnosta mun työ yhtään. Onneksi olen hyvä puhumaan ja esittämään tehokasta, ja lisäksi olen nainen miesvaltaisella alalla, joten tavallaan kukaan ei odotakaan multa paljon. Eikä toisaalta helposti laiteta pois, kun firma puhuu miten naisia pitäisi saada lisää alalle. Ai niin käyn myös aina toimistolla, vaikkka meillä sallitaan etätyökin, koska tosiaan se aikaansaannos ei ole usein kummoinen, niin näkevätpä pomot ainakin minut paikalla ja konetta näpyttämässä (vaikka voinkin olla vaikka täällä Vauvalla työnteon sijaan).
Aika hyvin kyllä, että olen nauttinut alan korkeita palkkoja jo 25 vuotta, sillä panoksella mitä olen antanut, eli minimillä. Ympärillä muut puhuu stressistä, jotkut on käyneet jopa pitkillä burnout-lomilla. Minulla ei stressistä tietoakaan, rento 9-17 homma. Saa nähdä miten jatkossa käy, nyt ikää jo 50.
Vierailija kirjoitti:
Aika rehellinen kuvaus, et ole yksin.
Tuntuuko, että olet päässyt käyttämään potentiaalisi? Vai onko se edes kiinnostanut?
Ei ap, vaan 3, mutta mulla kyse oli siitä, etten koskaan löytänyt itsestäni mitään sellaista potentiaalia, jota voisi työelämässä hyödyntää. Ammatinvalinta oli hiton tuskaista, kun ei ole lahjakas missään, korkeintaan hyvät unenlahjat löytyy. Olin kuitenkin ihan keskinkertainen ns. akateemisissa aineissa, joten päädyin opiskelemaan yliopistoon alaa, jonka valitsin työllistävyyden ja hyvien palkkojen perusteella. Mutta ei se ala, kuten ei mikään muukaan, kiinnostanut yhtään, mutta kun ei mikään muukaan sitten kiinnostanut sen enempää, eikä tosiaan ole mitään erityislahjoja, joten en vieläkään tiedä, mikä valinta sitten olisi parempi ollut.
Joskus musta tuntuu, että mun lahjat olisi voineet olla sellaisessa perinteisessä vanhan ajan elämässä, jossa nainen oli kotona hoitamassa kotia ja lapsia. Mutta sitä en päässyt koskaan kokemaan, koska olen ruma ja jotenkin varmaan autistipiirteinenkin.
Ne tehot revitäänkin yleensä siltä suorittavalta taholta. Duunareilta. Siellä tehdään nykyään kolmen ihmisen työt ja juostaan hiki hatussa. Sitten ihmetellään, kun kropat pettää --> seuraava duunari tilalle. Johto miettii vaan keskenään, että milläs vielä tehostetaan, jottei duunareilla vaan jää päivässä yhtään aikaa chillailuun.
Vierailija kirjoitti:
Ne tehot revitäänkin yleensä siltä suorittavalta taholta. Duunareilta. Siellä tehdään nykyään kolmen ihmisen työt ja juostaan hiki hatussa. Sitten ihmetellään, kun kropat pettää --> seuraava duunari tilalle. Johto miettii vaan keskenään, että milläs vielä tehostetaan, jottei duunareilla vaan jää päivässä yhtään aikaa chillailuun.
Toisaalta myös tietotyöalalla on duunarinsa. Esim. itse olen ollut suurimman osani työurastani koodari. Siellä on ihan sama meininki, että melkoinen burnout-party on menossa, ja jatkuva kiire ja stressi ja painostus niin asiakkaiden kuin työnantajan puolelta. Ja yleinen käsitys on, että alalla ei pärjää jos ei "veny" eli tee paljon ilmaista ylityötä omalla ajalllaan kotonaan. Itse pääsin onneksi keski-iässä hieman erilaiseen työrooliin, ei olisi pää välttämättä kestänyt sitä projektiryynäystä konsulttikoodarina eläkeikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Pääsin haastattelussa puhumalla ja testeissä hyvin pärjäämällä lopulta valtion hommiin johtajaksi"
Tarina oli jollain tavalla uskottava tähän lauseeseen saakka. Valtiolla on aika selkeät koulutusvaatimukset yhtään korkeampiin virkoihin joten jos sinulla on vain erilaista työkokemusta (vaikkakin esimiestehtävistä) niin tuskin sinä "johtajaksi" valtiolle pääset.
Kertokaa nyt joku jotain