Lue keskustelun säännöt.
Liikunnasta tuli minulle säännöllinen osa arkea, kun muutin ajattelutapaani
14.08.2025 |
En enää ajattele, että minun "pitäisi treenata", vaan että minulla on etuoikeus treenata. Menetin terveyteni hetkellisesti, ja silloin en voinut harrastaa liikuntaa vaikka olisin halunnut. Nyt olen kiitollinen siitä, että voin käydä liikkumassa ja parantaa sen avulla kuntoani, ulkonäköäni, mielenterveyttäni ja fyysistä terveyttäni.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ei minun ole koskaan "pitänyt" liikkua, vaan olen pitänyt siitä pienestä pitäen. Päinvastoin olo on vetelä ja unelias, jos en töiden jälkeen lähde kävelylle raittiiseen ulkoilmaan. Olisi kamalaa, jos siihen pitäisi pakottaa itsensä.
Kyllä mulla on monesti päiviä, kun harjoitusohjelman mukaan pitäisi mennä salille, mutta ei huvittaisi. Menen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa ap omassa ajattelutavassani, että usein oluen osto, Netflix ja Foodora vievät voiton esim. kävelylenkistä. Jotenkin tuntuu, että pitäisi oikeasti sairastua, että silmät avautuisi kunnolla.
Nimenomaa. Se ei oo pakko vaan etuoikeus mitä saa tehdä. Se osottaa sen että arvostaa itseään ja sitä kautta kaikkea muutakin.
Itse teen fyysistä työtä (esim tänään askeleita 14000 plus muu fyysisyys päälle), ja koin lopulta hyväksynnän, että työpäivän jälkeen ei ole pakko harrastaa enää liikuntaa. Iltapäivät menee paljon rennommin lapsien kanssa touhutessa ulkona ja arkiaskareiden parissa, kun ei tarvitse suorittaa.
Sitten, kun saa vielä sen ajattelutavan, että huonoa ruokavaliota ei pysty kävelemään tai juoksemaan pakoon niin päästään jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun saa vielä sen ajattelutavan, että huonoa ruokavaliota ei pysty kävelemään tai juoksemaan pakoon niin päästään jo pitkälle.
Painonhallinnan osalta joo, mutta liikunnan kaikki hyödyt eivät nollaudu, vaikka ruokavalio ei olisi optimaalinen.
Kovuuden takia, että olisit kovempi kuin muut. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea liikkua, koska en koe sille mitään tarvetta. En saa siitä hyvää oloa, en edes jälkikäteen. Olen nyt 56 v ja kokeillut montaa kymmentä eri harrastusta ja liikkumismuotoa, jotta löytäisin sen ns. Oman. Eipä ole löytynyt, paitsi laskettelu eli liikkuminen on kivaa vain yhden viikon vuodessa. Liikkuminen on Pelkkä riesa. Eli minä liikun, koska pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun saa vielä sen ajattelutavan, että huonoa ruokavaliota ei pysty kävelemään tai juoksemaan pakoon niin päästään jo pitkälle.
Painonhallinnan osalta joo, mutta liikunnan kaikki hyödyt eivät nollaudu, vaikka ruokavalio ei olisi optimaalinen.
Jos ei ole varaa syödä niin ei ole varaa treenata. Heikko ruoka ja liikunta heikentää tuloksia ja näivettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mieli niin musta tällä hetkellä, että mikään ei kiinnosta. Varmaan tulisi masennus diagnoosiksi jos alettaisiin selvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun saa vielä sen ajattelutavan, että huonoa ruokavaliota ei pysty kävelemään tai juoksemaan pakoon niin päästään jo pitkälle.
Samoin tupakanpolttoa. Sitäkään ei voi paeta tuulettamalla keuhkoja ulkoilmalenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mieli niin musta tällä hetkellä, että mikään ei kiinnosta. Varmaan tulisi masennus diagnoosiksi jos alettaisiin selvittämään.
Kannattaisi käydä lääkärissä. Masennuksen syitä voitaisiin selvittää ja saisit apua.
Hienoa! 😊 Minulla tuo on "pitäisi treenata"-vaiheessa. Ylipainoa on ja senkin tuomia ongelmia. On koiria, joiden kanssa myös pitäisi liikkua. Mutta on sairauksia joiden vuoksi olen usein todella kipeä, eikä mikään lääkitys ole vielä tarpeeksi tehonnut. Kun jo sormien tai jalkojen liikuttaminen ilman vastusta sattuu ja on leposärkyä, niin ei pysty lähtemään vaikka kuntosalille.
On niin monia lajeja joita haluaisin harrastaa, jos vaan täällä ja omassa kunnossa mahdollisuuksia olisi. Tällä hetkellä ei ole
Pakko vielä sanoa että koirat kyllä saavat lenkkiä muiden toimesta, ja lisäksi juosta laukkaavat isolla aidatulla pihalla aina kun haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama, lähden lenkille koska VOIN. Niin moni ei voi, vaikka haluaisi.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mieli niin musta tällä hetkellä, että mikään ei kiinnosta. Varmaan tulisi masennus diagnoosiksi jos alettaisiin selvittämään.
Kannattaisi käydä lääkärissä. Masennuksen syitä voitaisiin selvittää ja saisit apua.
Olen kyllä käynyt työterveydessä ja olen nyt sairaslomalla. Kyllä mä syyt tiedän miksi olo on tämä.
Ei minun ole koskaan "pitänyt" liikkua, vaan olen pitänyt siitä pienestä pitäen. Päinvastoin olo on vetelä ja unelias, jos en töiden jälkeen lähde kävelylle raittiiseen ulkoilmaan. Olisi kamalaa, jos siihen pitäisi pakottaa itsensä.