Onko teistä kukaan tai tunnetteko jonkun, joka olisi aivan yllätyksenä saanut ison perinnön?

Yksi kaverini sai yllätyksenä tietää, että oli lapsettoman tätinsä henkivakuutuksen edunsaaja. En nyt tiedä kuinka isosta summasta kyse oli, mutta ainakin hän sai ostettua sillä velattoman yksiön Helsingistä vaikka oli itse opiskelija. 

Varsinainen tädin perintö meni jonnekin muualle, en tiedä minne. Tietääkseni kaveri sai tosiaan ainoastaan pätäkkää tilille, hänen ei tarvinnut huolehtia asunnon tyhjentämisestä tai mistään tällaisesta. 

Mun kämppis sai parikymppisenä opiskelijana isohkon perinnön isoäitinsä siskolta, jota tuskin tunsi. Tämä mummo, jolla ei omia lapsia ollut, oli testamentannut omaisuutensa siskonsa lapsenlapsille. Heitä oli vain neljä. Mummo ei ollut mikään miljonääri, mutta hänellä oli kaupunkiasunto ja kesämökki ja varmaan vähän säästöjäkin, kun melko vaatimatonta ja tasaista elämää oli elänyt. Asunto ja mökki myytiin - Kokonaisuudesta tuli ihan kiva potti, jonka turvin kämppikseni opiskeli monta vuotta. Ei tarvinnut ottaa opintolainaa eikä ihan syödä mitään makaronivelliä. Fiksusti käytti perintönsä. 

Itselleni tuli yllätyksenä, että isälläni oli niin paljon varallisuutta. Vanhempani erosivat, kun olin pieni lapsi. Olin kyllä yhteydessä isääni koko hänen elinaikansa. Hän asui eron jälkeen vaatimattomasti vuokrakaksiossa ja oli rakennuksilla töissä, välillä oli myös lomautettuna.

Selvisi sitten kuolinpesää tyhjennettäessä, että hänen vanhemmillaan oli ollut mittava omaisuus, jonka isäni oli sitten aikanaan perinyt ainoana lapsena. Itse en tuntenut isän puolen isovanhempia ollenkaan, eikä isäni koskaan heistä mitään puhunut, eikä myöskään tuosta perinnöstä. Kaikki selvisi vasta perunkirjoituksessa.

Tv:stä tulee Tuntematon perillinen-sarjaa, jossa joku on yllättäen miljoonaperinnön saanut.

Sain perinnön - lähinnä metsää - mieheltä, joka oli joskus aikoja sitten tuntenut äitini. mutta tätieni mielestä ei edes seurustellut äidin kanssa. Olivat kuitenkin kotoisin samalta paikkakunnalta .Mies oli myöhemmin elänyt avoliitossa yh:n kanssa, tällä oli lapsia. Heille oli iso järkytys, että täysin tuntematon ihminen peri kaiken, myös siinä vaiheessa lähinnä kesämökkinä käytetyn rantatalon.

Sain lakimieheltä kutsun perukirjoitukseen, pidin sitä vitsinä, mutta tämä soitteli perään ja varmisti, että olin oikea henkilö. Testamentissa ei ollut hetuani, oli vain nimeni ja tieto siitä, kuka oli ollut äitini (hän kuoli, kun olin 11v). 

Vierailija kirjoitti:

Sain perinnön - lähinnä metsää - mieheltä, joka oli joskus aikoja sitten tuntenut äitini. mutta tätieni mielestä ei edes seurustellut äidin kanssa. Olivat kuitenkin kotoisin samalta paikkakunnalta .Mies oli myöhemmin elänyt avoliitossa yh:n kanssa, tällä oli lapsia. Heille oli iso järkytys, että täysin tuntematon ihminen peri kaiken, myös siinä vaiheessa lähinnä kesämökkinä käytetyn rantatalon.

Sain lakimieheltä kutsun perukirjoitukseen, pidin sitä vitsinä, mutta tämä soitteli perään ja varmisti, että olin oikea henkilö. Testamentissa ei ollut hetuani, oli vain nimeni ja tieto siitä, kuka oli ollut äitini (hän kuoli, kun olin 11v). 

Jos oisin rikas ja olisin ollut joskus tosi rakastunut johonkuhun tai kiitollinen jostakin ihmissuhteesta, niin testamenttaisin varmaan sille omaisuutta. Esim. ex -poikaystävälle tai jopa yhdenillan jutulle, jos se olisi ollut todella merkittävä ihmissuhde. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ansaitsisivat rakkautta ja huomiota. Saattaisin jollekin lapsellekin testamentata, jos tuntisin empatiaa häntä kohtaan tms. Ehdottomasti en kyllä millekään Suomen valtiolle tai jollekin instituutiolle. 

Tunnen itseni, joka sain miljoonalla eurolla metsää.