Kyläilyt ja vastavuoroisuus ja vieraanvaraisuus

Meillä on semmoset sukulaistutut,pariskunta,jotka tulevat joka kesä ns.lepäämään:kun olemme niin mukavia ja sopivasti matkan varrella.Yöpyvät,saunovat,syövät ja juovatkin jos tarjotaan.Tuomisinaan on yleensä se kahvipaketti.Koska me emme sairauksiemme vuoksi voi heillä käydä,niin kai pitävät meitä jonkinlaisina "ressukoina",että semmosta.Seuraavana kesänä emme ehkä ole kotosalla,koska muutenkin vain itseänsä kehuvat.

Meillä toimii ystävien kanssa vastavuoroisuus. Ei niistä toki taulukkoa pidetä.



Minusta, jos ei muulloin nähtäisi kuin meidän mökille kutsuttuna ja täyspidolla, niin tulkitsisin sen niin, että näille "kavereille" mökkeily ja ylläpito on kiva lomaohjelma, mutta meitä kavereina ei sitten kovasti kaivatakaan.

eipä sitä kannata kauaa murehtia. Se nyt vain menee noin. Osa ihmisistähän ei edes tykkää laittaa ruokaa tai ei osaa, joten illanistujaiset voisivat olla heille yhtä tuskaa, jos olisivat niitä järkkäämässä.

Ystävien kanssa vietettyä aikaa ei mitata rahassa ja elämän tilanteetkin ovat erinlaisia, kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta kutsua vastavierailulle.

kukin kestitsee vieraitaan niin ettei jää harmittamaan :)



On ihan oma valinta kuinka usein ja kuinka paljon vieraita kutsuu ja mitä heille tarjoaa.



Toki vastavuoroisuus on kohteliasta, mutta jos itse rakastaa kokkaamista ja tykkää järjesetää illanistujaisia ja juhlia ei voi kuitenkaan olettaa että kaikki olisivat samanlaisia.



Jonkinlainen vastavuoroisuus on toki kohteliasta.



Jos kauheasti mietityttää niin voisitte vaikka alkaa panostaa siihen että mietitte miten saatte herkullista tarjottavaa pienemmillä kustannuksilla. Se onnistuu kyllä, olen ihan varma.

ja jos viipyvät pitempään, ehdottavat, saisivatko ostaa ja valmistaa esim. seuraavan päivän päivälliset. Jokainen ymmärtää, ettei täysihoidon pitäminen ole halpaa ja koettaa omalta osaltaan tasoittaa tilannetta.



Jos on niin tyhmä vieras ettei tätä tajua, voi ystävällisesti ehdottaa, että haluaisitko sinä huolehtia huomisen ruoasta - viimeistään kolmantena päivänä tämä olisi paikallaan.



Jos ei tämäkään onnistu tai on jotenkin muuten mahdotonta, vieraat vaan matkoihinsa ensimmäisen yön jälkeen. Sanotte että huomenna meillä onkin vähän ennen lounasaikaa lähtö tuonne naapurikylille, että keitetään sitten aamukahvit kymmeneen mennessä ja ruvetaan pakkailemaan.

Kyllä me tulemme kylään toisinaan kun pyydetään, mutta en jaksa eikä meillä ole varaa eikä tilaa pitää samanlaista hotellia takaisin päin.

Meillä vähän samaa sisarusten kanssa. Jos minä en järjestäisi kokoontumisia, niin eipä juurikaan nähtäisi. Ja aina on kuitenkin hauskaa, kun tavataan. Minä en rakasta ruoan laittoa ja olisi kiva joskus itsekin vaan mennä jonnekin ilman sitä höösäystä. Eikä ole tilasta kiinni. Kyllä tämä on alkanut minuakin nyppiä. Jotkut kaveripiirissäkin ovat tälläisiä. Huoh...

Mutta kaikilla ei ehkä ole rahaa, halua tai taitoa pitää illalliskutsuja. Ehkä olet asettanut riman niin korkealle, ettei kukaan kehtaa teille tarjota arkisempaa ruokaa... Jos sinusta tuntuu, että kestitseminen on vain yksipuolista, niin voisitko harkita ruokailun sijasta ihan vaan kahvittelua? Kyllä minä aina kyläilemään mennessäni vien esim. viiniä tai vaikka jälkiruoan mukanani.

Te voitte säästää olemalla ilmaiseksi toisten nurkissa ja symällä heidän ruuat mutta teillä ei ole varaa kustantaa tätä toisille. Se on kuule ihan samanhintaista molemmissa päissä. Jos olet noin tarkka, laske kuinka paljon säästät kun syöt kylässä ja tarjoa heille sitten samalla rahalla ilta seuraavan kerran.



Mä olen itse kuten ap. Mutta edellytän tiettyä vastavuoroisuutta. Meillä on iso talo, grilli, savustuspönttö, sauna jossa tilaa monelle saunojalle. Nämä asiat vaikuttavat siihen että usein istumme iltaa meillä. Se on kahden perheen voimin helpompaa kuin esim kerrostalokolmiossa.



En silti ala kestitsemään ilmaiseksi kaikkia yksipuolisesti. Joitain kertoja kutsun, jos kutsua ei tule takaisin, sitten ehdottelen että vieraat tuovat lihat/viinit tms ja näin kustannukset tasaantuvat. Se on minusta ihan järjenkäyttöä eikä sen kummemmin epäkohteliasta tai itsekästä.



Minä tykkään kovasti illanistujaisista tuttavaperheiden kanssa enkä luopuisi niistä siksi etä koen ne epäreiluiksi. Jotenkin ne on saatu tasapuolisiksi jollain tavalla, joko kyläilemällä vuoroin tai jakamalla ostoksia.

Voin käydä kylässä tuttvan luona ja lähden mielellään poiskin saman iltana, vaikka olisi tilaa majoittua. Tuon tuliaisia joka kerta. Nautin emännän taidoista ja kauniista kodista.



Mutta en voi tarjota samaa heille enkä muille!! Meillä ei ole huoneita ja niin edelleen!



Olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, joka mainitsi kestitsemisen riman nostamisesta niin korkealle, että jo hävettää pyytää kylään näitä juhlien huippukokkeja. En pysty samaan.

ja jos ei halua, ei kutsu. En ikinä mieti, että nyt kutsuin minä, seuraavaksi sinä. Esim. oltiin viikko siskon mökillä täysihoidossa, mutta ikinä siskoa en kutsuisi meille, koska inhoan ruuanlaittoa. (lievennyksenä: me ostimme kaikki sen viikon ruuat, mutta se tekemisen vaiva!). Siskosta oli kivaa, minusta kivaa, serkuksilla keskenään hauskaa. Mutta ensi kesänä ei mentäisi uudestaan, jos edellytyksenä on vastaava tarjooma minulta.

Vieraillaan kavereiden mökeillä joskus useampikin päivä putkeen ja aina viedään mukanamme juomat tai aamiastarpeet tms mitä on yhdessä isäntien kanssa sovittu. Ihan luonnollista jo, että sähköpostiin pärähtää muutama päivä ennen kyläilyä kauppalista. Sen kun vaan kerrotte, mitä pitää/ saa tuoda. Jos kotiin kutsutaan illaksi joku, silloin ei tietenkään toimita näin, mutta sanotaan nyt muutaman päiväkin vierailulle...

kauan kun rahaa ja haluja riittää, niin jatkakaa toimintaanne.



Jos rahat on joskus loppu, älä kuitenkaan kirjoita tänne että en enää ikinä järjestä kutsuja jne. kiitos. Niitä on jo ihan tarpeeksi, kun ihmiset eivät juttele tarpeeksi keskenään.

Ne, jotka vetoavat siihen, etteivät voi kutsua ystäviä vastavierailulle pienten tilojen takia. Oletteko ikinä ajatelleet, että menette sinne ystävänne luo ruokakassin kanssa ja teette yhdessä ruokaa? Meillä on isompi asunto kuin monella ystävistäni ja he ehdottelevat välillä, josko tehtäisiin yhdessä ruokaa meillä. Minusta tuo toimii ihan hyvin vastavuoroisuutena, vaikka aina istuttaisiinkin samassa paikassa. Kivempihan se on syödä pöydän ääressä kuin lattialla.

Jos on sovittu illanvietosta, voi hyvissä ajoin ottaa yhteyttä ja kysyä, kokattaisiinko yhdessä jotakin ja haluaisitteko varata jonkun ruokalajin itsellenne. Meillä toimitaan ystävien kanssa aina näin, ja sillä tavalla saadaan hienot illalliset eikä kukaan kärsi kohtuuttomista kuluista.



Jos ei itse ehdota, voi käydä juuri noin että tuntee sitten katkeruutta ihan turhaan.



Itse kysyn aina kutsun saadessani, voisinko tuoda jotakin, vaikka jälkiruoan jos emännällä on menu mietittynä omasta takaa. Ja tietysti pari pulloa hyvää viiniä, vaikkei tarkoitus olisi paljon juodakaan.

itse olen jo pidemmän aikaa miettinyt tätä vastavuroisuus -ajatusta. itse kutsuin aina kylään,vieraat saapuvat, mutta ...miksi AINA minä kutsuin? no, nyt oon ollut kutsumatta, joten täysi hiljaisuus! eikä kyse ole enää lapsine töiden yms aiheuttamasta ruuhkavuosista. olen miettinyt oltiinko ystäviä ollenkaan...

siis ystävät jos käy niin kahvit keitetään, ei ole illan istujaisia tms. Tai sitten ne on siideri yms painotteisia.

Mutta kyllä jos joku tulee mökille ni olis hyvä tuoda jotain säilyvää, niin itse olen tehnyt vaikka olisin vain piipahtanu esim siskoni mökillä. Yleishyödyllistä voi viedä.

Meillä ei ole kovin iso asunto ja isojen, pitkäkestoisten illallisten järkkääminen ei oikein onnistu. Meillä ystäviä, joilla isot omakotitalot ja jotka kutsuu grillaamaan jne. aika usein.



Me viedään reiluja tuliaisia ja sitten välillä keksitään jotain muuta. Ollaan esim. mietitty joku kiva retkipaikka, jonne minä olen tuonut eväät porukalle. On käytetty ystäväperhe keilaamassa meidän kanssa. Ollaan kutsuttu kulttuurihenkiset ystävät meidän kanssa taidenäyttelyyn, jossa lasten paja (hoidettu ilmoittautumiset kaikkien puolesta) ja sitten kahviteltu meillä.



Kaikenlaista voi keksiä, jos haluaa siihen ystävyyteen panostaa ja vieraanvaraisuutta voi tosiaan osoittaa muillakin tavoilla kuin superruokakutsuilla. Ja pienehkölläkin budjetilla voi saada ihan kivaa juttua, esim. luontoretki ja sitten lettukestit kotona ei hirveästi maksa.



Kyllä minusta kyse on siitä, että jotkut vaan on itsekkäitä ja mielellään ottavat, mutta kun pitäisi itse nähdä jotain vaivaa, niin eipä enää kiinnosta.



Minä olen tuollaiset perästävedettävät hyväksikäyttäjän tipauttanut pois tuttavapiiristä.

kun järjestetään kutsuja.

Syy on juuri tämä. Minä en enää esimerkiksi lähde illanistujaisiin ja päivällisille ja synttäreille ja kihlajaisiin. Koska ihmiset odottaa samanhintaista tarjoilua ja kutsua takaisin.

Jos joku kutsuu juhlaan en mene, koska minulla ei ole tapana järjestää juhlia. Eräs kaveri kutsuu meitä aina mökilleen. Emme mene, koska en halua heitä mökillemme. Esimerkkejä on monia,

Ennen kutsuttiin kylään sen takia, että haluttiin tavata. Nyt lasketaan, paljon meni tarjoiluihin ja odotetaan, että saadaan jokaiselta vieraalta samanhintainen kutsu takaisin.

Mä olen aina suhtautunut vieraisiin vieraanvaraisesti, näin on tehty jo lapsuudenkodissani ja se on ollut mulle päivänselvää. Olen tälläkin palstalla aina kommentoinut sitä, että ilamn muuta lasten kavereille tarjotaan välipalaa ja ruokaakin jos siihen aikaan on kylässä. Ja jos meille kutsutaan vieraita, poikkeuksetta ruokailut on osa sitä.

Nyt kesällä oikeestaan ekan kerran havanhduin siihen, miten paljon rahaa menee vieraiden ruokkimiseen. Monet ystäväperheet käy meidän mökillä olemassa ja yöpymässä useita päiviä. Siis tulevat kutsuttuna ja näin haluankin. Me tietysti tarjoamme täysihoidon koko ajan. Lisäksi me kutsumme usein ystäviä illalliselle. Ruokaan satsataan, laitetaan hyvää lihaa, kalaa, lisukkeita, jälkiruokia, hyvää viiniä jne. Ja tämä ei tietysti ole ihan halpaa.

Tätä palstaa luettuani olen kyllä herännyt nyt siihen ajatukseen, että monen ystäväperheen kanssa tämä on aika yksipuolista ja meitä ei samalla tavalla kutsuta moneenkaan paikkaan. Jos me lopettaisimme nämä kutsumme, niin joidenkin kanssa varmaan ei juurikaan nähtäisi. Tai ei ainakaan nähtäisi samalla tavalla ajan kanssa niin kuin on mahdollista nähdä esim. mökillä.

TIetenkään kukaan ei meitä pakota kutsumaan ketään ja voisinhan tarjota vain kaurapuuroa, joten sinänsähän tämä on oma valintamme. Tykkäämme ruoanlaitosta ja jotenkin kutsuminen on meille luontaista, toisille ehkä ei. Jotenkin kesän jälkeen kauppalaskuja katsellessa asia alkoi kuitenkin mietityttämään...

Mitä te olette asiasta mieltä?