Kyläilyt ja vastavuoroisuus ja vieraanvaraisuus

useaksi päiväksi (perheineni) ilman että mitenkään osallistuisin ruokakustannuksiin/pakollisiin kotitöihin. Tietysti jos joku ehdottomasti kieltäisi tuomasta/ostamasta/tekemästä mitään niin sitten ajattelisin et ok, he haluavat noin joten mikäpäs siinä. Mutta aina kysyn automaattisesti mitä voisimme tuoda/voinko auttaa.



Mutta sitten tuo kylään kutsuminen ja illanistujaisten järjestäminen. Mielestäni ei voi odottaa täydellistä vastavuoroisuutta, koska silloinhan se, joka järjestää hienot juhlat, tavallaan määräisi että nyt kaikkien kutsuttujen on järjestettävä vastaava! Ei voi mennä noin, vaan noi järkkäämiset pitää tulla omasta halusta muuten ei kenellekään jää hyvä fiilis.



Nyyttäreitähän aina voi järjestää ja ehdottaa yhteisiä kokkauksia yms jos rahanmeno/vaivannäkö alkaa nyppiä.

Monet syövät mielellään ilmaiseksi toisten laittamat ruoat eivätkä sen enempää mieti asiaa. Eihän ne samat ihmiset teillä ole aina ruokavieraina, joten yhden perheen kohdalla ei tule niin kalliiksi, mutta jos ystäväpiiriin on osunut useampia ilmaissyöjiä, niin kalliiksihan se tulee. Mökillä varsinkin, kun kaikki ateriat useampana päivänä tarjotaan -juomineen!

Vuoroin vieraissa on parempi kaikille, mutta joskus ei vain tunnu luontevalta sanoa asiaa suoraan; toisilla on herneet nenässä heti, jos aiheesta yrittää edes mainita.

sanoi suoraan, että oli järkyttävän kiva, kun me tultiin heidän mökkirantaan ja vietiin: 2 olutlaatikkoa, 2 siiderilaatikkoa ja 3 viinipönikkää viemisiksi. (ei siis ollut tarkoitus juoda kaikkea sinä viikonloppuna, vaan että heille jää myös lomajuomisia :))



Meille sanottiin, että juotava on aina tervetullutta. Varsinkin kun oltiin menossa laivalle ennen mökkireissua. Emäntä avautui muutaman siiderin jälkeen saunassa, että miten harmitti, että sen oma sisko miehensä kanssa olivat tuoneet "ruokajuomat", eli toivat yhden viinipullon (ei ollut siis mitään erityistä laatuviiniä, vaan ihan tavallinen).

sanoi suoraan, että oli järkyttävän kiva, kun me tultiin heidän mökkirantaan ja vietiin: 2 olutlaatikkoa, 2 siiderilaatikkoa ja 3 viinipönikkää viemisiksi. (ei siis ollut tarkoitus juoda kaikkea sinä viikonloppuna, vaan että heille jää myös lomajuomisia :))

Meille sanottiin, että juotava on aina tervetullutta. Varsinkin kun oltiin menossa laivalle ennen mökkireissua. Emäntä avautui muutaman siiderin jälkeen saunassa, että miten harmitti, että sen oma sisko miehensä kanssa olivat tuoneet "ruokajuomat", eli toivat yhden viinipullon (ei ollut siis mitään erityistä laatuviiniä, vaan ihan tavallinen).

vaikka syömään tai sukulaisia kahville, laitan laskun jokaisen lautasen vierelle. Ihmiset on niin itsekkäitä, ettei tajua maksaa takaisin sitä, mitä tarjoan.

Reilumpaa on siis laittaa suoraan lasku. Tulevat vain muuten kutsuttuina syömään ilmaiseksi, eivätkä ymmärrä maksaa ruokaansa takaisin meille.

kaksi eri vierasmajaa. Joten porukkaa mahtuu mukaan, ja kaikilla on rauhalliset, tilavat, siistit nukkumatilat. Pidän itse siitä, että vieraat kokevat olonsa mahdollisimman mukavaksi, tervetulleeksi, ja nauttivat hyvästä ruuasta, juomasta, seurasta, peleistä, saunomisesta ja uimisesta ja veneretkistä, kalastuksesta jne. Ainoa sääntö on, että mökillämme ollaan meidän säännöillämme joka tarkoittaa: ei riidellä, ei kännätä, lapsista pidetään huolta, ja niitä ei jätetä hetkeksikään valvomatta, koska meillä on paljon rantaviivaa!! Paikat pidetään siistinä jne.



Toistaalta odotan, että vieraanvaraisuuttani ei käytetä hyväksi, jokainen osallistuu välillä ruuanlaittoon, jokainen vahtii välillä lapsia rannassa, kun emäntä/isäntä tekee ruokaa tai lämmittää saunaa, siivoaa sotkuja jne. Jokainen voi tehdä jotakin esim. multaperunoiden peseminen, pöydän kattaus, salaatin tekeminen, kahvin keitto jne, (nämä ovat sellaisia, jotka onnistuu sellaiseltakin vieraalta joka ei osaa tehdä mitään ruokaa)



Eräs perhe, joka kutsui itse itsensä meidän mökille, ei tehnyt mitään, ei auttanut missään, ja jättivät jälkeensä niin paskaisen vierasmajan, että päätin, että olivat sitten ensimmäisen ja viimeisen kerran mökillämme. Olivat muutenkin juntteja, mm. kännäsivät ja mies joi "rähinäviinaa"... Yritimme vain saada pariskuntaa nukkumaan ajoissa, ja hoitaa heidän lapsensa. Ruikkasivat sitten jälkikäteen monta kertaa, että milloin me kutsutaan uudestaan heidät meidän mökille, mutta koskaan ei sellaista pyyntöä tullut. Muutenkin haluttiin koko pariskunnasta eroon (miehen työkaveri vaimoineen)



Ja tosiaan, fiksut, huomaavaiset vieraat tuovat tuliaisia ja osallistuvat ruokakuluihin, jos viipyvät pidempään. Ei ole halpaa kustantaa kahdentoistaihmisen ruuat viikoksi. Asian voi ottaa ihan asiallisesti ja kohteliaasti esille, myöskään tarkoitus ei ole, että vieraitakaan käytetään hyväksi, esim. jos perhe, jolla rahavaikeuksia tulee vieraaksi, ei ruveta tarjoamaan kallista sisäfilepihviä, jonka sitten vieraat kustantavat. Eli täytyy olla emännälläkin pelisilmää puoleen sun toiseen.

ja siis usein jos ruvetaan laskemaan me olemme isäntinä jääneet viivan alle, eli olemme tarjonneet enemmän kuin vieraat. Ovathan he ennenkaikkea meidän kutsuttuja vieraita, mutta se ei tarkoita, että ei voisi osallistua osittain ruoka- juoma-kuluihin, jos esim. tulee nelihenkinen lapsiperhe viikoksi kyläilemään!! Uein on niin, että vanhemmat tuovat mukaanaan omat virvokkeensa (tietävät mistä itse tykkäävät) ja yhdessä käydään välillä kaupassa, ja yhdessä neuvotellaan mitä syödään, mistä lapset pitävät (ja mm. mille ovat allergisia, tai mitä eivät syö olleenkaan, joten turha ostaa), ja näistä yhteisostoksista maksavat sitten osan. Näin jokainen saa omia herkkujaan, ja toiveiden mukaista ruokaa.

Ei täällä kukaan ole esittänyt, että kaiken pitäisi mennä yks yhteen vaan että jotain VASTAVUOROISUUTTA, eikä sen tarvitse olla rahallisesti samanarvoista.



Meillä on rikkaita ystäväperheitä ja he tarjoavat aina aika kalliita ruokia ja viinejä. Mutta heille kelpaa oikein mainiosti meidän halvemmat kahvikestit ja mitä nyt järkätäänkin. Kyse on siitä, että kumpikin osapuoli on valmis näkemään jotain vaivaa - joka siis oikean ystävyyden kyseessä ollen on samalla suuri ilo - niitten yhteisten tapaamisten ja tekemisten suhteen.



Mulla on kaveri, joka mielellään vie lapsia erilaisiin juttuihin - siis omiaan ja ottaa mun kouluikäisiä mukaan. Minua ei innosta niin usein lasten vieminen ekstrajuttuihin, mutta tykkään taas kokkaamisesta. Eli usein tehdään niin, että mun kaveri vie lapsiremmin jonnekin tapahtumaan tai uimaan tms. ja sillä aikaa minä teen kaikessa rauhassa koko porukalla kunnon sapuskat jälkiruokineen. Näin kaikki saa jotain ja kaikilla on yhdessä hauskaa, mutta kaikki ei tee samaa tai tarjoa rahallisesti samanarvoista.



Onko vaikea ymmärtää?

Minulla käyttäytyminen vieraana riippuu siitä, kenen luo olen menossa:

- Eräs ystäväpariskuntamme on pienipalkkaista satunnaista keikkatyötä tekevä. Heidän luonaan käymme usein grillaamassa. Ilmoitan jo etukäteen, että me tuodaan sitten lihat tullessamme, he hoitavat sitten esim. uudet perunat ja jotain salaattia siihen kylkeen.

- Toinen ystäväni on autoton yksinhuoltaja. Vierailut menee käytännön syistä (mm. se auto) niin päin, että minä menen heille. Mennessäni otan ensimmäisenä hänet kyytiin ja käydään yhdessä ruokakaupassa. Ostetaan viikonlopun ruokatarpeet (ihan normaalia arkiruokaa, ei mitään gourmet-herkkuja) ja maksetaan puoliksi.

- Kolmas ystäväni on erittäin hyväpalkkainen, kuten miehensäkin ja rakastaa ruuanlaittoa. Heille mennessäni saatan viedä mukanani ennemminkin vaikka kukkia ja nautin tarjoiluista.



Eli otan ihmisten maksukyvyn huomioon ruokakuluja miettiessäni.

juhliin, enkä kutsuille. Koska en alussa tajunnut sitä, että jos kaverini perheineen kutsui meidät päivällisille, he odottivat samaa meiltä.

Kun meillä ei niin olisi haluttanut edes mennä kun olisi ollut muutakin tekemistä. Mutta menimme kun oli vaivaa nähnyt.

Sitten kuulimme selän takana kitinää kun olimme AHMINEET häneltä kaapit tyhjiksi ja emme olleet esittäneet vastakutsua.

Ei, emme kutsuneet, koska meillä ei kuulu tapoihin kutsua päivällisvieraita.

Ei täällä kukaan ole esittänyt, että kaiken pitäisi mennä yks yhteen vaan että jotain VASTAVUOROISUUTTA, eikä sen tarvitse olla rahallisesti samanarvoista.

Meillä on rikkaita ystäväperheitä ja he tarjoavat aina aika kalliita ruokia ja viinejä. Mutta heille kelpaa oikein mainiosti meidän halvemmat kahvikestit ja mitä nyt järkätäänkin. Kyse on siitä, että kumpikin osapuoli on valmis näkemään jotain vaivaa - joka siis oikean ystävyyden kyseessä ollen on samalla suuri ilo - niitten yhteisten tapaamisten ja tekemisten suhteen.

Mulla on kaveri, joka mielellään vie lapsia erilaisiin juttuihin - siis omiaan ja ottaa mun kouluikäisiä mukaan. Minua ei innosta niin usein lasten vieminen ekstrajuttuihin, mutta tykkään taas kokkaamisesta. Eli usein tehdään niin, että mun kaveri vie lapsiremmin jonnekin tapahtumaan tai uimaan tms. ja sillä aikaa minä teen kaikessa rauhassa koko porukalla kunnon sapuskat jälkiruokineen. Näin kaikki saa jotain ja kaikilla on yhdessä hauskaa, mutta kaikki ei tee samaa tai tarjoa rahallisesti samanarvoista.

Onko vaikea ymmärtää?

ovat 15 vuotta käyneet teillä syömässä ja juomassa ja teitä ei ole KOSKAAN kutsuttu vastakyläilylle? Selityksenä on vuosien varrella ollut mm., että "voi kun meillekin voisitte tulla, mutta kun meillä on niin ahdasta" tai "meillä on aina toi remontti vaan kesken" tai "noi mummun tavarat ne aina vaan pyöri meillä ja ei oikein sekaan sovi". Laitoin hyvää ruokaa vuositolkulla mielelläni, koska pidän perheestä, mutta nyt täytyy sanoa, että olen ihan totaalisen väsynyt, että koskaan meitä ei voi kutsua edes kahville tai kompensoida asiaa edes kutsumalla meidät joskus vaikka pizzalle!



Kun lopetin kutsumisen alkukesästä, emme ole koko kesänä sitten tavanneetkaan...

Eli riipuu myös vieraista miten "tasataan"



Kaikkien ei tarvitse osallistua rahallisesti ollenkaan. Esim jos vieraat ovat erittäin nirstoja, eivät syö-juo mitään, naurettavaa olisi ruveta kaivamaan kauppalaskua, ja laskuttaa heiltä yhtään mitään! Tai jos on köyhempi perhe, niin unohdetaan se raha kokonaan. Kaikki riippuu niin monesta seikasta, kuinka usein vieraat käyvät, kuinka paljon syövät ja mitä ruokaa vaativat, ja kuinka paljon viiipyvät vieraana, kuinka isosta perheestä kysymys jne..

tuputtako niitä tapaamisia, osa ihmisistä ei vaan kehtaa sanoa suoraan, että eivät haluaisi tulla käymään... Osa haluaa olla vain hyvänpäiväntuttuja, ja toinen osapuoli parempikin kaveri.



Ei pidä myöskään itse kutsua itseänsä minnekään mökille, tai kyläilemään, tämä on aika yleistä. Ei välttämättä kehtaa siinä tilanteessa toinen sanoa suoraan, että en halua, että tulet meille käymään. Just nää työkaveri-wannabee-ystävät, ovat karmeimpia. Kun kaikki eivät ole niin sivistyneitä/fiksuja, että suora vihje/välttely ei mene perille!!! Oikeasti.

tuputtako niitä tapaamisia, osa ihmisistä ei vaan kehtaa sanoa suoraan, että eivät haluaisi tulla käymään... Osa haluaa olla vain hyvänpäiväntuttuja, ja toinen osapuoli parempikin kaveri.



Ei pidä myöskään itse kutsua itseänsä minnekään mökille, tai kyläilemään, tämä on aika yleistä. Ei välttämättä kehtaa siinä tilanteessa toinen sanoa suoraan, että en halua, että tulet meille käymään. Just nää työkaveri-wannabee-ystävät, ovat karmeimpia. Kun kaikki eivät ole niin sivistyneitä/fiksuja, että suora vihje/välttely ei mene perille!!! Oikeasti.

kutsutaan tosi harvoin ja itse kutsuin yhteen aikaan viikottain tuttuja kylään. lopetin kun oli aina mun siivottava, mietittävä tarjoilut yms. ja meillä on viisi lasta.

Minusta erilaisten kutsujen ja illanistujaisten järjestäminen on mukavaa. Mielelläni 'palvelen' muita silloin kun se sopii omaan elämäntilanteeseen, enkä vaadi tai odota muilta samaa. Sitten kun itsellä on hankalampi tilanne, kuten vauva tai kiireempää töissä, en järjestä mitään. Meillä on talon ostossakin mietitty sitä, että on tilaa grillata, istua iltaa, saunasta pääsee terassille jne. mutta ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta samaan.



Toki kehtaan kutsuessa sanoa esimerkiksi, että tarjoamme lämpimän ruuan ja jos haluatte viiniä tai makeaa, tuokaa mukananne, tms.

Jos kuulisin, että ystäväni pitävät usein tapaamisia ilman minua / meitä, olisin toki ihmeissäni. Mutta jos heillä ei ole aikaa tai intoa järjestää illanistujaisia ollenkaan, niin se on mielestäni ok.

MIKSI te kutsutte niitä ihmisiä? Kun kirjoitatte että juuri te aina kutsuitte, laitoitte ruoat, siivositte jnejne.. miksi että kutsu vähän pienemmillä panoksilla? Esim vain istumaan iltaa, ei syömään. Tai vaan kahville. Mikäli itse suuresti nautitte päivälliskutsuista niin kutsukaa silloin. Mutta älkää sitten laskeskelko että kaikkien vieraiden tulee pyytää teitäkin.



Itse en todellakaan jaksaisi pyytää ketään oikein eriseen syömään. Jos on muuten ollut käymässä niin on saanut istua samaan ruokapöytään.



Ja tuo lasten kaverien ruokkiminen; meillä joskus voin tarjota mehua, jätskiä tms. mutta en tosiaankaan joka kerta. Ja syynä on se että 2 naapurinlasta on meillä JOKA PÄIVÄ. Ihan tulevat suoraan koulusta ja saattavat olla iltamyöhään. Viikonloppuna koputellaan oven takana aamusta jo. Ja kyllä olen sanonut välillä ettei sovi. Mutta nytkään lasten vanhemmat eivät edes ole kotona, joten täällä ovat..

Vanha ketju, mutta nostan... Ärsyttää mieheni veljen vaimon käytös, vieraanvaraisuus on kyllä ollut hyvin yksipuolista viime vuosina. Ja kun tämä eron partaalla oleva pariskunta tuli kutsumattomina vieraina synttärijuhlille, niin otti päähän. Kun veljen vaimo sanoi lähtiessään "nähdään taas", niin teki mieli sanoa "että toivottavasti ei"...

Aina viety ruokaa mukana kun mökille yökylään mennään. Ja joskus kutsujat ovat itse sanoneet että jos me hommattaisiin vaikka toisen päivän ruoka. Ja vielä kun on kyse perheistä niin suita on ruokittavana useampi, ei mitään halpaa lystiä jos kahden perheen ruuat kustantaa.