Onko muilla sellaisia vaiheita elämässä että haluaa kaikkeen muutosta ja sitten taas välillä että ei halua minkään muuttuvan?
Muutama vuosi sitten tuli tunne, että en ole tyytyväinen mihinkään: kaikki ärsytti: koti, naapurit, asuin- ja työpaikka, mies ja muukin elämäntilanne.
En kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä muutoksia (no paria uutta harrastusta kokeilin kyllä ja kotiin tehtiin vähän remonttia), ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin olen hyvinkin tyytyväinen näihin kaikkiin ja ajattelem että onneksi en tehnyt mitään isompia ratkaisuja.
Onko tämä vaan normaalia elämänkulkua?
Kommentit (3)
No just nyt olen eroamassa parisihteesta joka ollut laastarisuhde ja venynyt liian pitkään. En pelkää yksinjäämistä, onhan mulla työ, lapset, vanhemmat ja ystävät. En aio enää pariutua. Hieman kyllä pelottaa se tunnemyrsky joka saattaa tulla säälistä, mutta minun on ajateltava vain omaa hyvinvointiani.
Se on merkki siitä että mitään kovin isoja ongelmia ei koskaan ollutkaan.
Nosto. Tai siis onko kukaan kokenut samaa?