oon ihastunut työkaveriini. Miten helkutissa onnistun pitämään
ajatukset siitä poissa ja keskittyä työhön? Nään sitä ja kuulen ääntä yleensä useamman kerran päivässä. Molemmat ollaan varattuja ja perheellisiä. En edes halua olla mikään pettäjä, mutta kun tää ihastuminen ei mee pois!! Enkä toki edes tiedä tekisikö tuo mieskään mun kanssa mitään, pientä "kemiaa" meidän välillä kyllä saattaa olla.. Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
että ihastuin työkaveriini. Onnekseni hän myös minuun. Molemmat perheellisiä, tosin hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Annoin itselleni luvan myös rakastua, en alun jälkeen edes yrittänyt saada ihastustani kuihtumaan. Joten tässä ollaan... Tosiaan, onnekseni tunne on sama molemmin puolin.
Meillä molemmilla pienet lapset..
Ihastumisiin pätee tuo vanha intiaanitarina: vanhus kertoi lapselle, että hyvä ja paha ovat kuin kaksi sutta, jotka taistelevat jatkuvasti. Lapsi kysyy, kumpi susi voittaa. Vanhus vastaa: se, jota ruokit.
Ihastus kasvaa ruokkimalla sitä päiväunilla ja menee pois, kun ei anna sille ajatuksiaan. Terveisin nimimerkki tuoretta kokemusta on.
Kyllä, olemme naimisissa tahoillamme edelleen. Minulla lapset ala-asteikäisiä.
Mies oli varattu, mutta eros ja meni yhteen tän ihastuksen kans. Erosivat sitten parin vuoden kuluttua.
ja tunne on molemminpuolista, asiasta on puhuttu mutta toistaiseksi ollaan pysytty täysin platonisella tasolla. Vaakakupissa kun molemmilla perheet. Silti, onhan se tunne vaan niin ihana. Maanantaiaamutkaan ei tunnu enää yhtään niin ikäviltä ;)
Se vaan on niin vaikeaa ruokkia sitä "hyvää" sutta tässä tapauksessa, kun eletään hullunmyllyistä pienlapsiarkea, kaikki illat ja enimmäkseen viikonloputkin menee kokonaan lapsiarjen pyöritykseen (pienet ja vilkkaat lapset = ei omaa/yhteistä aikaa) ja päivät töissä, jossa ajatusten on sitten helpompi antaa harhailla:)
Suunnatkaa nyt energianne sen oikean parisuhteenne hoitoon. Siis eikö teillä ole minkäänlaista moraalia??
En kyllä suurin surminkaan alkaisi parisuhteessa ollessani virittelemään uusia ihastuksia - ja varsinkaan varatun työkaverin kanssa.
Elätte jossain haavemaailmassa, herätkää!
Silloinhan ihminen on altis noille ulkopuolisille suhteille. Varsinkin jos saa sympatiaa ja joku kuuntelee. Silloin on helppo alkaa kehittelemään näitä ihastuksen tunteita.
Mutta tahdon asiahan tämä on :) Et hankkiudu ylimääräisesti ko. henkilön seuraan. Ja yrität siellä kotona piristää rakkauselämään.
It`s so simple !
että ihastuin työkaveriini. Onnekseni hän myös minuun. Molemmat perheellisiä, tosin hänen lapsensa ovat jo aikuisia.
Annoin itselleni luvan myös rakastua, en alun jälkeen edes yrittänyt saada ihastustani kuihtumaan. Joten tässä ollaan...
Tosiaan, onnekseni tunne on sama molemmin puolin.